Esirukousvastuu omassa elämässä ja seurakunnassa

Rukouspäivän luentomateriaali



JOHDANTO: Mitä tarvitaan, että voimme kantaa esirukousvastuuta?



Tämän rukouspäivän aiheena on rukousvastuu: esirukoustehtävä ja -näky toisaalta henkilökohtaisessa elämässä, toisaalta seurakunnassa — se, miten kummallakin taholla voimme tunnistaa oman esirukoustehtävämme ja ylläpitää rukousta, jonka vaikutus sopii Jaakobin kirjeen sanoihin "Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras" (alkukielellä: aktiivinen, voimakas), Jaak. 5:16.

Mitä tarvitaan, että minuun sopisi nimitys"esirukoilija"?
Jos haluan tulla esirukoilijaksi, rukoustehtävien ja rukousvastuun kantajaksi — Jumalan kuormien kantajaksi — mitä siihen tarvitaan?


1. Tarvitaan asioiden ymmärtämistä, tietoa

Meidän on ymmärrettävä, mitä esirukous on.

Esirukouksen opettelussa ei ole kysymys jostakin uudesta tekniikasta tai sanamuodoista.

Rukouksessa ei ole mitään kaavoja tai toimintatapoja, joiden avulla automaattisesti saamme rukousvastauksia.
Se, että tiedämme, miten jotkut rukoilevat, ja teemme niin kuin he, ei automaattisesti tuo meille lisävaltuuksia liikkua hengen maailmoissa uudella tavalla.
Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että opimme ymmärtämään, mistä esirukouksessa on kysymys.

Kun ymmärrämme, miten tärkeitä rukouksemme ovat, emme voi olla rukoilematta.

Yksilöuskovia ja seurakuntia, jotka ymmärtävät,
miksi, mitä ja miten rukoillaan, ei tarvitse kehottaa rukoilemaan.
He jatkuvasti etsivät mahdollisuutta rukoilla
ja kysyvät Jumalalta omaa rukousvastuutaan."

Sen lisäksi, että ymmärrämme, mitä esirukous on, tarvitsemme ymmärrystä ja tietoa siitä, mitä meidän pitäisi rukoilla: Tarvitsemme Jumalan tahdon mukaisia selkeitä, ajankohtaisia, tärkeitä rukousaiheita.

(Tämä voi kuulostaa itsestäänselvältä, mutta vaatii käytännössä aika paljon ajatusta ja Jumalan tahdon tutkimista.)


2. Tarvitaan jumalasuhteen vaalimista ja siitä seuraavaa rakkautta ihmisiä kohtaan, hätää ihmisistä.


Ehdoton asia, mitä tarvitsemme voidaksemme kantaa rukousvastuuta ja Jumalan kuormia, on Pyhän Hengen vaikuttama NÄKY.

Meidän on nähtävä Jumalan tavalla, että meillä olisi rakkautta ja myötätuntoa. Emme voi rukoilla ilman näkyä ihmisten hädästä, ilman näkyä iankaikkisuudesta, ilman näkyä ajasta, jota elämme.

Rakkaus ja näky pitävät yllä
uskollista rukousvastuun kantamista.

Matt. 9:36-38. Nähdessään kansanjoukot Jeesuksen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta.
Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän.
Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa."

Pelastuarmeijan perustaja William Boothin näky:
"Näin pimeän, myrskyisen meren…. Ja siinä tuhansia epätoivoisia ihmisparkoja aaltojen heiteltävänä, hukkumaisillaan, huutaen, kiroten, taistellen... Jotkut vajosivat aaltoihin nousematta enää.... Keskellä raivoavaa merta kohosi korkea kalliosaari, jonka rannassa oli valtava laituri. Monet nousivat uupuneina tälle laiturille, ja monet turvaan päässeistä alkoivat pian auttaa muita onnettomia ylös aalloista - kun taas jotkut keskittyivät omiin asioihinsa."

Jumala näkee aitouden ja rukouksemme motiivit.

Mitä enemmän rukoilemme,
sitä enemmän rukouksestamme karsiutuu pois se,
millä ei ole aitoja vaikuttimia, aitoa näkyä.

Jumalan mielen mukainen esirukous ei millään tasolla — ei yksityisessä eikä seurakunnan esirukouksessa — voi olla pelkkää tekniikkaa tai ohjelmaa, oikeita sanoja oikeiden asioiden puolesta oikealla tavalla

Tästä on koskettava esimerkki Kuningasten kirjassa: 2 Kun. 4:25-36

Suunemilainen vaimo, jonka kotona profeetta Elisa matkoillaan oleskeli, sai Jumalalta siunauksena pojan. Joitakin vuosia myöhemmin poika kuoli. Vaimo tuli vuorelle Elisan asuinpaikalle pyytämään apua.

27 Palvelija Geehasi astui esiin työntääkseen hänet pois. Mutta Jumalan mies sanoi: "Jätä hänet rauhaan, sillä hänen sielunsa on murheellinen, ja Herra on salannut sen minulta eikä ole ilmoittanut sitä minulle".

Kun Elisa sai selville mistä on kysymys, hän lähetti palvelijansa kiireesti Geehasin profeetan sauva mukanaan rukoilemaan pojan puolesta: "Jos kohtaat jonkun, älä tervehdi häntä, ja jos joku tervehtii sinua, älä vastaa. Ja pane minun sauvani pojan kasvoille."

Elisa ja vaimo lähtivät kohti perheen kotia.

31. Mutta Geehasi oli mennyt heidän edellänsä ja pannut sauvan pojan kasvoille, mutta tämä ei ääntänyt eikä kuullut. Niin hän tuli takaisin häntä vastaan ja kertoi hänelle sanoen: "Poika ei herännyt".
32. Ja kun Elisa tuli huoneeseen, niin katso, poika makasi hänen vuoteessaan kuolleena.
33. Tultuaan sisään hän sulki oven, niin että he jäivät kahden, ja rukoili Herraa.
34. Senjälkeen hän nousi vuoteelle ja laskeutui pojan yli, pannen suunsa hänen suunsa päälle, silmänsä hänen silmiensä päälle ja kätensä hänen kättensä päälle. Ja kun hän näin kumartui hänen ylitsensä, lämpeni pojan ruumis.
35. Sitten hän kulki huoneessa kerran edestakaisin ja nousi ja kumartui hänen ylitsensä. (— Elisa toisti rukouksen, koska ensimmäinen rukous ei tuonut täydellistä vastausta). — Silloin poika aivasti seitsemän kertaa, ja senjälkeen poika avasi silmänsä.
36. Hän kutsui Geehasin ja sanoi: "Kutsu se suunemilainen vaimo". Niin hän kutsui vaimon, ja tämä tuli hänen luokseen. Hän sanoi: "Ota poikasi"
.

Elisalla oli rakkautta ja aitoa huolta, hän symbolisesti aivan kuin antoi omasta elämästään tälle kuolleelle pojalle. Geehasi toimi ulkoisesti oikein, juuri niin kuin Elisa käski, mutta hänellä ei ollut sitä rakkautta ja jumalasuhdetta, mitä tarvittiin toimivaan rukoukseen. — Kun rukoilemme, ei riitä, että vain mekaanisesti ojennamme sauvamme maailma
a kohti.

Jos meillä on rakkautta, olemme valmiita tekemään suuria uhrauksia toisten eteen — paitsi toiminnassa myös rukouksessa.

David Brainerd oli Amerikan intiaanien lähetyssaarnaaja, joka kuoli 29-vuotiaana. Tässä ote hänen päiväkirjastaan vuodelta 1744:
"Olin rukouksessa, ja sieluni oli valtavassa tuskassa näiden intiaanien vuoksi, jotka kokoontuivat palvomaan ja palvelemaan elävän Jumalan sijasta pahoja henkiä. Rukoilin niin suuressa hädässä sydämeni pohjasta, että kun nousin polviltani, tunsin itseni äärimmäisen heikoksi ja uupuneeksi, pystyin tuskin suoristautumaan ja kävelemään. Jalkani olivat heikot, olin kauttaaltani hiessä, tunsin luhistuvani. Huusin, että Jumala ilmestyisi ja auttaisi..." Brainerd rukoili useana päivänä peräkkäin tällä tavalla.

Tällaisen rakkauden ja näyn ja hädän sieluista voimme saada vain, kun meillä on läheinen suhde Jumalaan.

Rukouselämämme ei koskaan voi nousta korkeammalle tasolle kuin yleinen vaelluksemme Herrassa.

Kun alamme kantaa tosissamme konkreettista rukousvastuuta,
se johtaa siihen, että oma elämämme alkaa puhdistua
ja teemme parannusta monesta asiasta.

Kun vietämme aikaa Jumalan edessä ja pyydämme asioita, tulee sellainen mieli, että haluaa poistaa itsestään kaikki mahdolliset syyt, jotka voisivat estää rukousvastausta.

Rukousvastuun kantaminen
— niin henkilökohtaisessa elämässä
kuin seurakunnassa -—
tuo mukanaan parannuksentekoa.


3. Tarvitaan käytännön olosuhteiden luomista rukoukselle ja rukoustehtävän kantamiselle


Niin omassa elämässä kuin seurakunnassa tarvitsemme jonkin verran käytännön
järjestelyjä esirukousta varten..


Kun ymmärrämme esirukouksen tärkeyden, motivaatiomme ja uskomme kasvavat, ja haluamme myös käytännössä järjestää rukouselämäämme niin, että Jumalan tarkoitus esirukouksen suhteen pääsee toteutumaan kohdallamme:

toteutuu Hänen tahtonsa sen suhteen, mitä rukoilemme ja mistä kannamme rukousvastuuta, ja miten ja milloin rukoilemme.

Aivan yksinkertaisillakin asioilla voidaan saada aikaan suuri muutos. Omassa elämässä ei tarvita aluksi sen kummempaa kuin järjestelyt esim. 1 tunnin päivittäistä rukousta varten sekä muutama selkeä rukousaihe, jotka kokee läheisiksi ja tärkeiksi.

Ymmärryksen ja käytännön järjestelyjen myötä
rukouselämään syntyy tottumus.

Rukouksen kesto ja voimakkuus kasvavat kuin itsestään,
kun ymmärrämme, mistä on kysymys
ja meillä on selkeät rukousaiheet
ja olosuhteet rukousta varten.

Ennen kuin esirukouksessa siirrytään pitemmälle, täytyy olla ymmärryksen ja käytännön tuomaa tottumusta "tavallisesta" rukousvastuun kantamisesta. (Siksi ei välttämättä ole kannattavaa heti asettaa rukouskampanjoita, paastoja, ympärivuorokautisia ketjuja jne., jos itsellä tai seurakunnalla ei vielä ole tarvittavaa pohjatietoa ja tottumusta esirukouksesta eikä selkeää näkyä rukousaiheista. Siirtyminen eteenpäin tapahtuu kuin itsestään, kun tottumus lisääntyy.)

Wesley Duewel sanoo käytännön järjestelyistä näin:

"Jos olemme todella vakavissamme rukoustaistelussamme, on keinoja löytää sille aikaa. Mutta henkilön, joka ei ole valmis uhraamaan joitakin sallittuja, hyviä asioita saadakseen aikaa rukoukselle, ei kannata odottaa suuria rukousvastauksia."

"Emme me todella rakasta pelastumattomia ystäviämme, jos emme ole valmiita maksamaan sitä hintaa, että vakavissamme rukoilisimme heidän puolestaan."

"Se, millä tavalla varaamme aikaa rukoukseen, osoittaa sen, miten paljon arvostamme rukousta ja miten paljon rakastamme niitä, joiden puolesta rukoilemme."

"Iankaikkista tulosta tuottava rukoustaistelu ansaitsee kaiken ajan, jonka voimme sille antaa."

"Niin usein hyvät asiat vievät parhaiden asioiden sijan elämästämme. Päivämme ovat täynnä pieniä, vähäpätöisiä asioita, jotka yhdessä kuluttavat suuria aikamääriä. "

"Rukoukselle ei koskaan järjesty aikaa itsestään. Päiväohjelmamme tulee niin täyteen kuin annamme sen tulla."


Tämän rukouspäivän tavoitteena on se, että meidän kaikkien sisimmässä vahvistuisi oma hiljainen päätöksemme kantaa rukousvastuuta ja luoda sille elämässämme käytännön edellytykset.

Jos olet jo esirukoilija ja rukousvastuun kantaja — että saisit intoa jatkaa eteenpäin!
Jos olet miettimässä esirukousasioita ja omaa mahdollista vastuutasi — että saisit intoa toteuttaa käytännössä niitä rukousaskeleita, joita olet kaavaillut!


Siirry seuraavaan osaan

Kalvot Word-muodossa