"Jos minun kansani nöyrtyy ja rukoilee..."

2 Aik. 7:14:n soveltaminen Uuden liiton aikana

 

 

"...mutta /jos/ minun kansani, joka on otettu minun nimiini,
nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi." 

Tässä vähän pitemmässä artikkelissa käsitellään kritiikkiä, jota on esitetty 2 Aik. 7:14:n — eli Vanhaan liittoon ja Israelin tiettyyn historialliseen tilanteeseen liittyvän raamatunpaikan — käytöstä rukouksen pohjana Uuden liiton aikana. 

Artikkelissa tarkastellaan myös, miten 2 Aik. 7:14:n ajattomat periaatteet liittyvät Uuden testamentin keskeiseen tekstiin oman kansan ja maan puolesta rukoilemisesta (1 Tim. 2:1-4), ja mitä nämä kaksi raamatunpaikkaa opettavat yhdessä rukouksesta oman maan puolesta.

Miksi 2 Aik. 7:14:ään vetoaminen on herättänyt keskustelua ja kritiikkiä?

Vuodesta 1952 alkaen toukokuun ensimmäinen torstai on ollut "virallinen" rukouspäivä Amerikassa, toteaa Baptist Messenger.

"Kansakuntamme hengellisen historian aikana tuskin on ollut aikaa, jolloin rukous olisi niin tarpeellinen kuin meidän päivinämme. Jos koskaan jonkun sukupolven on pitänyt syvästi nöyrtyä, se on meidän sukupolvemme. On erittäin merkityksellistä, että 2. Aikakirjan jakeessa 7:14 mainitaan ensisijaisena asiana Jumalan kansan nöyrtyminen ja murtuminen. (baptistmessenger.com)

Myös seuraava saarnasitaatti viittaa tämän jakeen lupaukseen:

"2 Aikakirjan 7:14 on varmaan Aikakirjojen parhaiten tunnettu ja rakastetuin kohta. Siinä on ilmaistu selkeämmin kuin missään muussa Raamatun kohdassa ne ehdot, joita Jumala on asettanut kansakunnalle siunauksen saamiseksi - oli kyseessä sitten Salomon ja Esran kansa tai meidän kansamme. Niiden, jotka on valittu olemaan Jumalan kansa, täytyy tehdä parannus synnistään ja lakata elämästä itsekeskeistä elämää, heidän tulee rukoilla ja antaa Jumalan sanan ja tahdon ohjata pyrkimyksiään. Silloin ja vain silloin voimme saada Jumalan lähettämän, taivaasta tulevan herätyksen. (Richard White, sermoncentral.com)

On arvokasta, toivottavaa ja tavoiteltavaa, että uskovat vilpittömästi rukoilevat kansansa puolesta ja anovat Jumalalta herätystä ja armoa kadotukseen joutuville ihmisille.

 

Paljon vähemmän tärkeää on, ovatko kaikki ne raamatunkohdat ja lupaukset, joihin he rukouksessaan vetoavat, hermeneuttisesti täysin oikein käytettyjä.

Jumala ei suinkaan jätä kuulematta rukousta
eikä pidätä vastaustaan ja armoaan sen vuoksi,
että vilpitön rukoilija on tullut soveltaneeksi jotain jaetta hermeneuttisessa mielessä liian laajasti.

Hermeneuttinen kysymys Vanhan testamentin eri jakeiden ja lupausten suhteesta Uuden testamentin seurakuntaan on kuitenkin tärkeä seuraavasta syystä:

Tapa, jolla uskovat on opetettu ja totutettu tulkitsemaan ja soveltamaan Vanhaa testamenttia,
vaikuttaa heidän kokonaisvaltaiseen käsitykseensä ja ymmärrykseensä Raamatusta.

 

On tärkeää, että uskovat saavat oikeaa tietoa ja opetusta myös tästä rukoukseen liittyvästä asiasta. Se tapa, jolla he tulkitsevat Vantaa testamenttia yhdessä kohdassa voi vaikuttaa myös toisten kohtien tulkintaan. 

Artikkelissaan "A Text Out of Context: 2 Chronicles 7:14", joka käsittelee tämän jakeen soveltamiseen liittyviä hermeneuttisia kysymyksiä, Aaron Brake toteaa, että tätä paljon siteerattua jaetta sovelletaan usein tämän päivän Yhdysvaltoihin:

"Amerikka on rappioitunut hengellisesti ja moraalisesti, mutta jos me kansana nöyrrymme, rukoilemme ja etsimme Jumalaa ja käännymme pois pahuudestamme — kuten Israelin kansa muinoin — silloin Jumala kuulee taivaasta, antaa kansan synnit anteeksi ja parantaa maan." 

Brake toteaa edelleen:

"Joskus tätä jaetta sovelletaan erityisesti Amerikan uskoviin, koska Jumala puhuu siinä 'omasta kansastaan'. Oli kysymyksessä koko kansa tai vain uskovat, jakeessa nähdään lupaus: Jos te teette näin, Jumala tekee noin.

— Onko tämä oikea tapa tulkita ja soveltaa 2 Aikakirjan jaetta 7:14? Minusta vaikuttaa siltä, että jae on irrotettu kontekstistaan, mikä on johtanut sen virhelliseen soveltamiseen."

Toinen kirjoittaja toteaa blogikirjoituksessa "2 Chronicles 7:14: If My people read the context there would be less presumption,” ("2 Aik. 7:14: Jos minun kansani lukisi ja tutkisi kontekstia, olisi vähemmän luuloa ja arvailua"), että joskus uskovat käyttävät vain muutaman sanan tai jakeen pituista tekstiä näkökantansa perusteluna. Mutta jos heidän näkemystään arvioidaan Raamatun kokonaisopetuksen pohjalta, ilmenee, että he eivät joko ole ottaneet huomioon tekstin asiayhteyttä tai he ovat ymmärtäneet itse tekstin väärin. (thepropheticyears.com)

Se, mille Raamatun kirjoituksille perustamme 
rukouksen oman kansamme puolesta
on tärkeä kysymys siinä mielessä,
että se kertoo tavastamme ymmärtää ja tulkita Raamattua.

Jotta opetus rukouksesta
(kuten kaikesta muusta kristillisen elämän osa-alueesta) olisi hyvää ja oikeaa,
sen täytyy perustua hermeneuttisesti kestävälle raamatuntulkinnalle. 

Jakeen 2 Aik. 7:14 konteksti ja alkuperäinen merkitys

Aikakirjojen kirjoittana pidetään joko Esraa tai jotakuta tuntematonta leeviläistä kirjuria. Useimmat konservatiiviset tutkijat arvioivat, että se on kirjoitettu vuosien 450 ja 400 eKr. välillä.

  • Aikakirjojen tarkoituksena on mm. todistaa ja vahvistaa, että Jumalalla on tietty, pysyvä tahto Israelin kansan suhteen ja että myös Israelin kansan historiassa on aina ollut niitä, jotka tahtovat kuuliaisesti toteuttaa tätä tahtoa. 

 

  • Aikakirjat osoittavat myös, että tietyillä teoilla ja toimilla on tiettyjä seurauksia. 

  • Aikakirjat korostavat, että Pyhillä kirjoituksilla on ollut olennainen rooli Israelin kansan uskon perustana.

 

  • Kirjojen tekijä on myös halunnut antaa pakkosiirtolaisuudesta palaaville juutalaisille terveen ja vakaan hengellisen pohjan, kun he alkoivat jälleen rakentaa yhteiskuntaa ja kansakuntaa Jumalan valittuna kansana. (Malick, Bible.org)

Yllämainitut Aikakirjojen kirjoittamisen päämäärät ovat olennaisia jakeen 2 Aik. 7:14 oikealle tulkinnalle ja sen ymmärtämiselle, mitä kirjoittaja on halunnut sanoa lukijoilleen. 

Jakeen laajemman tekstiyhteyden sisältö 

Luvuissa 2 Aik. 2-5 Salomo valmistautuu rakentamaan Jerusalemiin Herran temppeliä. Hän saa sen valmiiksi ja pyhittää sen käyttöön rukouksella kansan edessä (luku 6). Jumala vastaa täyttämällä temppelin kirkkaudellaan (luku  7). Uhrien ja juhlan jälkeen Jumala ilmestyy Salomolle ja antaa hänelle sekä lupauksen ja varoituksen, jotka on kuvattu jakeissa 7:12-14 ja 19-20. (Brake)

"11. Kun Salomo oli saanut valmiiksi Herran temppelin ja kuninkaan linnan ja menestynyt kaikessa, mitä oli ajatellut tehdä Herran temppelissä ja omassa linnassaan,

12. ilmestyi Herra Salomolle yöllä ja sanoi hänelle: "Minä olen kuullut sinun rukouksesi ja valinnut tämän paikan uhripaikakseni.

13. Jos minä suljen taivaan, niin ettei tule sadetta, jos minä käsken heinäsirkkain syödä maan tahi jos minä lähetän ruton kansaani,

14. mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi."

19. Mutta jos te käännytte pois ja hylkäätte minun käskyni ja säädökseni, jotka minä olen teille antanut, ja menette ja palvelette muita jumalia ja kumarratte niitä,

20. niin minä kiskaisen sellaiset irti maastani, jonka minä olen heille antanut; ja tämän temppelin, jonka minä olen nimelleni pyhittänyt, minä heitän pois kasvojeni edestä, ja minä teen sen sananparreksi ja pistopuheeksi kaikille kansoille."

 

Mitä kirjoittaja tarkoitti ja mitä hän ei tarkoittanut

Kun luemme tämän tekstin asiayhteydessään, näemme useita seikkoja, jotka ovat tärkeitä oikealle tulkinnalle.

 

Koska Jumala puhui tässä
suoraan kuningas Salomolle
ja vastasi kohta kohdalta tämän rukoukseen
(joka on kuvattu edellisessä luvussa),
lupaus siunauksesta,
samoin kuin varoitus
tottelemattomuuden seurauksista,
annettiin Israelin kansalle.

Brake toteaa, että jakeessa 12 mainittu "tämä paikka", jonka Jumala on valinnut, viittaa selvästi temppeliin, ja "minun kansan" jakeessa 14 viittaa Israelin kansaan. Samoin "maa", jonka Jumala lupaa parantaa jakeessa 14, on luvattu maa, Israel.

 

Sellainen tulkinta, että tässä tekstissä viitataan uuden liiton uskoviin ja heidän kotimaahansa, on alkuperäisen merkityksen vastainen ja anakronistinen (menneiden aikojen tapahtumia tulkitaan myöhempien aikojen ymmärryksen ja tiedon pohjalta).

Jakeen 14 lupaus, että Jumala "parantaa maan", viittaa Israelin maan uudistumiseen ja korjautumiseen aineellisessa mielessä, kuten ilmenee edellisestä jakeesta: "Jos minä suljen taivaan, niin ettei tule sadetta, jos minä käsken heinäsirkkain syödä maan tahi jos minä lähetän ruton kansaani..." Brake korostaa, että tässä jakeessa mainitut vitsaukset ovat seurausta Israelin tottelemattomuudesta. Käytetyt ilmaisut viittaavat Jumalan ja Israelin liittosopimukseen ja siinä oleviin siunauksiin ja kirouksiin Viidennessä Mooseksen kirjassa luvussa 28. "Maan parantaminen" tarkoittaa tervehtymistä näiden kirousten seurauksista. Tämä liittosopimus on tehty Jumalan ja Israelin, ei Yhdysvaltojen tai amerikkalaisten tai muissa maissa asuvien tämän päivän uskovien kanssa.

Israel oli teokratia eli Jumalan hallitsema kansakunta. 

 

Israelin liitto Jumalan kanssa sisälsi ehtoja:
Jumala tekisi, mitä on luvannut,
jos kansa täyttäisi nämä ehdot.

Uuden testamentin seurakunnan liitto

Jumalan kanssa sen sijaan perustuu armolle,

ei ehtojen noudattamiselle. 

Sen vuoksi 2 Aik. 7:14 ei ole

Uuteen liitton kuuluva lupaus,

jonka ehtoja noudattamalla

kaikki asiat saataisiin korjattua maissa,

joissa uskovat elävät. 

(letusreason.org)

Jakeen lupaamat siunaukset koskivat aineellisista vitsauksista vapautumista, minkä vuoksi parantumisesta ei tulisi tulkita hengelliseksi uudistumiseksi tai herätykseksi, vaikka teksti usein ymmärretään näin. On ilmeistä, että tässä jakeessa ei puhuta jonkin toisen kansa hengellisestä heräämisestä. Kun rukoilemme kansamme puolesta, meidän tulee muistaa, että sen hyvinvointi riippuu Jumalan armosta - ei ehdollisesta lupauksesta, jonka Hän on antanut meille.

 

Emme voi olettaa,
että jos me itäytämme tietyt ehdot
ja teemme tiettyjä asioita,
Jumala osaltaan on velvollinen
antamaan kansallemme hengellisen herätyksen.

Jae 2 Aik. 7:14 ei ole kuin taikakeino tai kaava,

jolla saadaan aikaan herätys. 
(Brake)

On myös muistettava, että Raamatussa ei ole yleispäteviä maailman kansoille suunnattuja varoituksia tai uhkauksia, että ne menettävät maa-alueensa, jos eivät seuraa Jumalan tahtoa.

 

Uudessa liitossa ei luvata Jumalan tahtoa noudattaville uskoville maanpäällistä kotimaata. Meille on sen sijaan luvattu tuleva, ikuinen kotimaa, Jumalan valtakunta. (morechrist.blogspot.com)

 

Brake toteaa, että on arveluttavaa ja vaarallistakin tulkita Raamattua siten, että sovelletaan omaan elämään joitakin asiayhteydestään irrotettuja emotionaalisesti innoittavia jakeita mutta jätetään huomiotta muita kohtia, jotka samaa logiikkaa noudattaen myös kuuluisivat meille.  

 
Jakeen 2 Aik. 7:14 yleispäteviä periaatteita ja totuuksia 

 

Raamattu on kirja, joka kertoo Jumalasta,
ja kaikki, mitä siihen on kirjoitettu,
kertoo jotakin Hänestä,
Hänen luonteestaan, tahdostaan
ja suunnitelmistaan ihmiskuntaa varten.

Myös 2 Aik. 7:14: teksti kontekstissaan 
sisältää totuuksia Jumalasta,
samoin kuin yleispäteviä periaatteita,
jotka liittyvät Hänen säädöksiinsä
ja toimintatapoihinsa. 

Totuuksia Jumalasta 

Brake sanoo, että monia Raamatun tekstejä tulkittaessa voi käyttää apuna kysymystä "Mitä tämä teksti opettaa Jumalan luonnosta ja luonteesta?" Meidän ei pitäisi kysyä: "Mitä tämä teksti sanoo minusta?"

Tämä ei toki tarkoita, että osa Raamatusta ei lainkaan koske meitä. Mutta ennen kuin alamme soveltaa tekstejä omaan elämäämme, meidän on päteviä ja oikeita tulkintaperiaatteita käyttämällä löydettävä sen tarkka merkitys ja tarkoitus alkuperäisiä kuulijoita ajatellen.

2 Aik. 7:11-22 opettaa Jumalan armosta ja rakkaudesta. Sen sijaan, että Jumala olisi purkanut liiton jatkuvasti tottelemattoman Israelin kansan kanssa, Hän pysyi uskollisena.

Jumala pitää lupauksensa ja liittonsa Israelin kanssa tämän rikkomuksista huolimatta. (Brake)

 

Paavalin puhuu samasta ajattomasta totuudesta Jumalan luonteesta 2 Timoteuskirjeessä: "Jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata." (2 Tim. 2:13)

Jumalan lupaukset meille pysyvät voimassa Kristuksessa: “Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä on” (2 Kor. 1:20). Varmuuden Jumalan armosta ja uskollisuudesta pitäisi saada aikaan myös meissä rakkautta ja lojaaliutta Häntä kohtaan.

 

Jumalan sanat jakeessa 2 Aik. 7:16 ilmentävät Hänen haluaan olla yhteydessä kansansa kanssa: "Ja nyt minä olen valinnut ja pyhittänyt tämän temppelin, että minun nimeni olisi siinä iäti; ja minun silmäni ja sydämeni tulevat aina olemaan siinä." 

Jumala meidän Luojanamme ja Sovittajanamme haluaa olla meihin yhteydessä.

 

Jumalan liittosuhde Israelin kanssa ja Hänen läsnäolonsa Israelin keskellä on osoitus Hänen tahdostaan tehdä tyhjiksi syntiinlankeemuksen seuraukset ja tehdä rauha Luojan ja luotujen välillä. Tämä koskee myös meitä Uuden liiton uskovia: "Meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta." (Room. 5:1). Jumala haluaa olla meihin jatkuvassa yhteydessä. (Brake)

Yleispäteviä periaatteita ja niiden soveltamista

Opimme tästä raamatunkohdasta, että Jumala haluaa meidän kääntyvän pois pahoista teoista, nöyrtyvän, rukoilevan ja etsivän Häntä. Nämä Israelille annetut ohjeet toistuvat meitä varten Uudessa Testamentissa.

(Brake)

Pietari sanoo helluntaipäivän saarnassaan:

"Te olette profeettain ja sen liiton lapsia, jonka Jumala teki meidän isiemme kanssa sanoen Aabrahamille: 'Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat'.

26. Teille ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä, kun käännytte itsekukin pois pahuudestanne." (Apt. 3:25-26) 

Myöhemmin hän kirjoittaa seurakunnalle: "Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi." (1 Piet. 5:6)

Periaate, että meidän tulee rukoilla ja anoa Jumalalta saadaksemme, toistuu Uudessa testamentissa Jeesuksen sanoissa: "Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen." (Joh. 16:24)

1 Tim. 2:1-4 — Uuden testamentin keskeinen teksti rukouksesta oman kansan puolesta.

 

1 Tim. 2:1-4 on teksti, jossa puhutaan rukoilemisesta oman kansa puolesta uusitestamentillisessa kontekstissa.

 

Se on Uuden testamentin keskeinen tähän asiaan liittyvä kohta:

"1. Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, 2. kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.

3. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,

4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden." (1 Tim. 2:1-4)

 

Ensimmäinen Timoteuskirje, yksi Paavalin paimenkirjeistä, on kirjoitettu jonkin aikaa Apostolien tekojen 28. luvussa kuvattujen tapahtumien jälkeen, n. vuosina 63-65, ainakin kahdeksan vuotta hänen Efesossa viettämänsä kolmivuotisen ajanjakson jälkeen (biblestudytools.com). Paavali osoitti kirjeensä läheiselle, nuorelle työtoverilleen Timoteukselle, joka otti Efeson seurakunnan johtotehtävän Paavalin jälkeen. Tuohon aikaan väärät  opettajat ja harhaopit aiheuttivat seurakunnassa sekaannusta.

 

Merrill Tenney kuvaa tämän kirjeen tyyliä ja sävyä tuttavalliseksi, henkilökohtaiseksi ja keskustelevaksi, mutta samalla vakavaksi ja voimakkaan kehottavaksi (1985, 337).

Kirjeen johdannosta (1:3-17) ilmenee se ongelmatilanne, mitä varten Paavali oli jättänyt Timoteuksen Efesoon. Paavali muistuttaa Timoteusta omasta kokemuksestaan, joka toimii tässä mallina kutsusta Jumalan työhön. Hän mainitsee useassa kohdassa tähän kutsumukseen kuuluvaa vastuusta (1:18; 4:6, 12, 16; 5:21; 6:11, 20), rohkaisten Timoteusta kestävyyteen vaikeassa tehtävässä. Jakeessa 1:18 olevat sanat "tämän käskyn minä annan sinun toimitettavaksesi, poikani Timoteus" toimivat johdantona Timoteukselle annettavaan toimeksiantoon, joka koskee seurakunnan järjestykseen toimintaan liittyviä tärkeitä kysymyksiä.

Rukousta koskevat jakeet 1 Tim. 2:1-4 kuuluvat kirjeen tähän osioon.

 

Yhteinen rukous oli jo vakiintunut seurakunnallinen käytäntö, ja Paavali antoi nyt ohjeita sen sisällöstä. 

Derek Prince toteaa tästä samasta tekstistä, että Paavalin mukaan uskovien kokoontumisissa ensisijainen tehtävä on rukous. Se on myös heidän ensisijainen vaikutustapansa ulospäin. Sana "rukous" voi viitata kaikkiin neljään toimintaan, jotka Paavali mainitsee ("anomaan", rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään").

 

Seuraavassa jakeessa Paavali sanoo, että uskovien tulee rukoilla "kaikkien ihmisten" puolesta. Kuten Jesajan profetiassa sanotaan, Jumala on kiinnostunut kaikista ihmisistä ja kansoista: "Minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi." (Jes. 56:7)

 

Ensimmäinen tarkemmin mainittu rukouksaihe ovat "kuninkaat ja kaikki esivalta" eli ne, jotka ovat kansakunnan hallinnossa ja johtotehtävissä. (2002, 416-443)

Huolimatta siitä, että ensimmäinen rukousaihe, jonka Jumala tämän tekstin mukaan on säätänyt seurakunnalleen, on esivalta ja hallitus, Derek Princen kokemuksen mukaan suurin osa uskovista ei suhtaudu tähän asiaan sen ansaitsemalla vakavuudella.

 

Paavali selitti, miksi on tärkeää rukoilla hallituksen puolesta: "että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa." Jos haluamme hyviä elinolosuhteita, meidän täytyy rukoilla valtaa pitävien puolesta. Paavali jatkaa jakeessa 3: "Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme." (416-459)

Hyvä esivalta ja hallitus
on Jumalan tahdon mukainen.
Syy siihen ilmenee jakeesta 4:
Jumala tahtoo,
että "kaikki ihmiset pelastuisivat
ja tulisivat tuntemaan totuuden".  

 

Pelastus on kaikkien saatavissa, mutta jotta he pelastuisivat, heille on julistettava evankeliumi. Julistustyö on helpompaa, kun maassa on hyvä esivalta ja hallitus, jotka pitävät yllä lakia ja järjestystä ja suojelevat sanan- ja kokoontumisen vapautta. Huono hallitus pahimmassa tapauksessa kieltää kaikkien ihmisten yhtäläisen oikeuden uskoa Jumalaan ja estää heitä harjoittamasta ja ilmaisemasta uskoaan kokoontumalla ja julistamalla. (459-464)

Prince toteaa, että 1 Tim. 2:1-4 voidaan kiteyttää seuraavasti: 

1. Kun uskovat kokoontuvat, heidän ensisijainen palvelutehtävänsä on rukoilla.

2. Ensisijainen erityinen rukousaihe on esivalta ja hallitus.

3. Meidän tulee rukoilla, että maassa olisi hyvä hallitus.

4. Jumalan tahto on, että kaikille ihmisille julistetaan evankeliumin totuus. (470-485).

 

Tekstiin 1 Tim. 2:1-4 sisältyvät totuudet ja periaatteet

On välttämätöntä pyytää ja rukoilla asioita Jumalalta

1 Timoteuskirjeen jakeessa 1:17 Paavali kuvailee Jumalaa sanomalla, että Hän on "iankaikkinen kuningas, katoamaton, näkymätön, ainoa Jumala" ja arvollinen "kunniaan ja kirkkauteen aina ja iankaikkisesti". Huolimatta siitä, että Jumalalla on suvereeni, täydellinen ja riippumaton valta maailman hallitsijoihin nähden, meidän rukouksemme kansan ja esivallan puolesta ovat tarpeen, että maassa olisi rauha ja järjestys ja mahdollisuus elää "rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa". 

Vaikuttaa siltä, että tästä tekstistä voi selvästi tehdä johtopäätöksen: Jos emme rukoile, emme ehkä saa nauttia niistä eduista, jotka yleensä liittyvät hyvään esivaltaan.

Kirjassaan "Intercessory Prayer" (Esirukous), Dutch Sheets selittää, miksi rukousta tarvitaan ja miksi se jopa on välttämätön:

"Jumala valitsi jo luomisessa toimia maan päällä yhdessä ihmisten kanssa, ei heistä erillään." 

"Vaikka Jumala on suvereeni ja kaikkivaltias, Hän on Raamatun mukaan rajoittanut itseään toimimaan yhteistyössä ihmisten kanssa, mitä tulee asioihin maan päällä." (1996, 320-323).

Sheets toteaa edelleen, että Jumalan ja ihmisen yhteistyön periaate kulkee punaisena lankana läpi Raamatun: Jumala tarvitsi uskollisia miehiä ja naisia ja kansan, jonka kautta toimia. Hän tarvitsi profeettoja ja  tuomareita, ja lopulta ihmiseksi syntyneen Messiaan. Hän tarvitsee ihmisen käsiä laitettaviksi sairaiden päälle, ihmisen äänen julistamaan, ihmisen jalat toimittamaan asioitaan.

Siksi Jumala pyytää meitä rukoilemaan, että Hänen valtakuntansa tulisi ja että Hänen tahtonsa tapahtuisi. (Matt 6:10). Jos Hän joka tapauksessa aikoisi tehdä tämän, Hän ei varmaankaan pyytäisi meitä haaskaamaan aikaamme turhaan pyytämiseen. Vaikka Hänen tahtonsa on lähettää työntekijöitä elopellolle, Hän pyytää meitä rukoilemaan heidän lähettämistään (Matt. 9:38).​ 

 

Tästä syystä Paavalikin kehottaa rukoilemaan, että Jumalan sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi (2. Tess. 3:1) — vaikka Jumala itse jo suunnitteli tätä.

Se, että meidän on rukoiltava Jumalalta asioita, joita Hän jo on tahtonut tehdä, viittaa siihen, että meidän rukoilemisellemme jollain tavalla vapauttaa Jumalan toteuttamaan suunnitelmansa. (323-337). Rukouksellamme me vahvistamme Hänen tahtonsa ja kutsumme Hänet toteuttamaan suunnitelmansa. 

 

Kun rukoilemme esivallan
ja kaikkien ihmisten puolesta
1 Tim. 2:1-4:n opetuksen mukaisesti,
täytämme Jumalan meillä säätämän
tehtäväja roolin Hänen yhteistyökumppaneinaan.

 

Seurakunnan yhteisen rukouksen tärkeys

 

2 Tim. 1-4:stä ilmenee seurakunnan yhteisen rukouksen tärkeys, samoin kuin muista raamatunkohdista, joissa Paavali kehottaa uskovia rukoilemaan hänen kanssaan jotain tiettyä asiaa.

 

Jo se, että uskovia kehotetaan rukoilemaan yhdessä
yhden ja saman asian puolesta, on osoitus siitä,
että usean henkilön yhteinen,
yksimielinen rukous saa aikaan enemmän
kuin yhden henkilön rukous. 

 

Paavali sanoo 1 Tim. 2:1-4:ssä, että kun uskovat kokoontuvat, heidän tulee yhdessä pitää esirukouksia tiettyjen asioiden puolesta.

Yhteisellä rukouksella on ainakin seuraavat neljä tarkoistusta, joista kaksi ensimmäistä mainitaan tässä 1. Timoteuskirjeen kohdassa.

1. Yhteinen kiitos ja ylistys   

2. Rukouksen voiman moninkertaistmaninen yhteisellä rukousprojektilla jonkin asian puolesta

3. Toisten kuormien kantaminen (rukoileminen toisten tarpeiden puolesta) 

4. Yhteisten askelten ottaminen hengen maailmassa (määrätietoinen rukoileminen ja paastoaminen yhdessä esim. herätyksen, armolahjojen tai Jumalan johdatuksen saamiseksi jossain tärkeässä seurakunnan kysymyksessä).

- Yhteisestä rukouksesta on tällä sivustolla erillinen kolmeosainen materiaali.

 

2 Aik. 7:14 ja 1 Tim. 2:1-4 tarkasteltuina yhdessä: Vanhan ja Uuden testamentin yhteiset periaatteet rukouksessa oman kansan puolesta

Kuten edellä on mainittu, sekä 2 Aik. 7:14 ja 1 Tim. 2:1-4 sisältävät yleispäteviä totuuksia Jumalasta ja Hänen tahdostaan ja säädöksistään: 

Jumala on maailmaan ja historiaan nähden suvereeni,
mutta samalla Hän tekee yhteistyötä ihmisten kanssa. 

Rukous oman kansan puolesta on välttämätöntä,
että Jumala voisi toteuttaa tahtonsa sen suhteen.
Hän on armollinen ja rakastava ja haluaa olla yhteydessä luotuihinsa. 

Nämä molemmat Vanhan ja
Uuden testamentin kohdat

— Aik. 7:14 ja 1 Tim. 2:1-4 —
heijastavat samoja
Jumalan säädöksiä ja periaatteita,
mutta kahden eri liiton kontekstissa. 

Sen lisäksi että nämä kaksi tekstiä yhdessä tarkasteltuina heijastavat sitä, miten tällaista rukousta koskevat totuudet toimivat eri liittokontekstissa, ne tuovat esiin muitakin näkökulmia näihin yleisiin periaatteisiin, koska ne on kirjoitettu eri historiallisina aikoina ja eri tilanteissa. 

Hengellistä ja moraalista uudistusta tarvitaan aina — mutta erityisen paljon poikkeuksellisen moraalisen rappion aikoina.

1 Tim 2:1-4 koskee ennen kaikkea jatkuvaa rukousta kansakunnan puolesta, että maassa säilyisi rauha ja voitaisiin pitää yllä vanhurskautta.

 

2 Aik. 7:14 sen sijaan puhuu kääntymisestä Jumalan puoleen kansallisessa kriisitilanteessa. Voidaan myös todeta, että vaikka tässä Vanhan testamentin tekstissä puhutaan fyysisistä onnettomuuksista ja maan uudistumisesta aineellisessa mielessä, se on yhteydessä myös kansakunnan moraaliseen ja hengelliseen tilaan. Vitsausrangaistukset olivat hengellisen luopumuksen seurausta, ja parantuminen tulisi vastauksena ja siunauksena, kun kansa tekisi parannuksen ja etsisi Jumalaa. 

Ajalle, jossa nyt elämme, on epäilemättä ominaista hengellinen luopumus ja moraalinen rappio. Tämä ei toki ole yllättävää, koska synti on langenneelle ihmisluonnolle ominaista,  ja syntisten voi nimenomaan odottaa tekevän synnillisiä asioista.

Historiassa on toki ollut aikoja, jolloin moraali on ollut vielä alhaisempaa kuin nykyään — aikoja, jolloin monenlaista julmuutta ja erilaiset epämoraaliset teot ihmiselämää ja -arvoa vastaan on harjoitettu erittäin laajasti.

 

Noina aikoina ei kuitenkaan oltu vielä tultu tuntemaan eikä omaksuttu tiettyjä moraalisia totuuksia.

 

Mutta meidän aikanamme kansat, jotka ovat aiemmin olleet valistuneita ja kokeneet kristinuskon ansiosta moraalin ja sivistyksen kohoamisen, ovat hylkäämässä judeokristillisen moraalin ja palaamassa takaisin entiseen tilaansa. 

Puheessaan, jonka USA:n Etelän baptistien johtaja R. Albert Mohler Jr. piti tämän artikkelin kirjoittamisen ajankohtana (2015), hän ilmaisi syvän huolensa amerikkalaisten noudattamien moraaliarvojen nopeasta muuttumisesta (Charismanews.com) Tri. Mohler totesi: "Itse sivilisaation kaikkein perustavinta laatua olevia arvoja uhataan, ja olemme todistamassa yhtä ihmiskunnan historian nopeimmista moraalisista vallankumouksista."

 

Mohler sanoi edelleen:

"Tämä moraalisen vallankumouksen nopeus ja laajuus on käsittämätön, eivätkä kaikki sen seuraukset ole vielä edes arvioitavissa. Amerikkalainen yhteiskunta on purkamassa niitä rakenteita, jotka ovat mahdollistaneet vapauden ja elämän kunnioittamisen säilymisen."

"Parhaillaan ollaan suin päin purkamassa rakenteita, jotka ovat synnyttäneet demokratian, järjestyksen ja vapauden, ja korvaamassa niitä uudella periaatteiden ja arvojen järjestelmällä, josta nousee aivan erilainen kulttuuri, yhteiskunta ja sivilisaatio." 

 

Mohler lisäsi vielä, että yhteiskunta, joka horjuttaa omia moraalisia suojarakenteitaan kylvää oman tuhonsa siemeniä. Sekulääri maailmankatsomus itse asiassa heikentää ja horjuttaa juuri niitä arvoja, joita maallistuneen ajan profeetat julistavat ja väittävät vaalivansa ja säilyttävänsä — ihmisarvoa, ihmisoikeuksia ja ihmisen hyvinvointia.”

Molemmista raamatunkohdista ilmenee, että rukous on vain osa yhteistyötämme Jumalan kanssa:  Tarvitaan muutakin toimintaa

Sekä 1 Tim. 2:1-4:n että 2 Aik. 7:14:n konteksti osoittaa, että kehotus rukoukseen on vain osa laajempaa Jumalan ja ihmisen yhteistyötä. 

Toisen Aikakirjan kohdassa rukous tapahtui valitun kansan keskellä - ja valittu kansa oli Jumalan tarvitsema inhimillinen yhteistyökumppani. Timoteuskirjeen kohdassa rukous tapahtui seurakunnassa, uskovien yhteisössä, joka on se inhimillinen toimija, jonka kautta Jumala toteuttaa suunnitelmiaan meidän aikakaudessamme. 

Niin vanhassa kuin uudessa liitossa parannuksenteon rukous ja esirukous olivat tärkeitä herätyksen ja uudistuksen elementtejä, mutta ihmisen toimintaa tarvittiin muillakin alueilla. Meidän tulee julistaa Jumalan sanaa, opettaa ihmisiä ja toimia. 

 

"Elämä kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa",
jota Timoteuskirjeen mukaan
voimme hyvän hallituksen aikana toteuttaa rauhassa
ja joka edesauttaa kaikkien ihmisten pelastumista,
ei ole neljän seinän sisällä istumista,
vaan julkista toimintaa sanoin ja teoin
Jumalan tahdon toteuttamiseksi.

Jos rukoukseemme sisältyy ajatus ja toivomus, että Jumala suorittaisi meille kuuluvia tehtäviä, rukoilemme Hänen säätämyksen vastaisesti. 

Jumala voi antaa meillä voimaa, viisautta ja johdatusta. Hän ei kuitenkaan suorita puolestamme tiedon hankkimista, opetusta, opetuslapseuttamista, evankeliumin totuuden puolustamista tai julkista toimintaa, jotka kaikki kuuluvat seurakunnan tehtäviin.

Meidän uskovien vastuulla on yhdistää voimamme, jotta voimme ylläpitää vanhurskautta ja tuoda esiin kaikkinaista viisautta, tietoa ja näkyä sekä Kristuksen mielenlaatua. 

 
Emme voi odottaa vastauksia rukouksiin, jotka ovat Jumalan säätämyksen vastaisia.

Jumala on säätänyt ja antanut ihmiselle vapaan tahdon. Kun rukoilemme esivallan, hallituksen ja lainsäätäjien puolesta, emme voi odottaa, että Jumala jotenkin pakottaisi kansanedustajat äänestämään oman mielipiteensä ja vakaumuksensa vastaisesti.

 

Voimme rukoilla polvillamme eduskunnan tai valtioneuvoston portailla, mutta Jumala ei manipuloi eikä loukkaa demokraattisesti valittujen  kansanedustajien vapaata tahtoa pakottamalla yliluonnollisesti heitä painamaan äänestysnappia, jota he eivät halua painaa. 

On selvää ja odotettavissa, että ihmiset, jotka eivät kunnioita Jumalaa, tekevät Hänen tahtonsa ja Sanansa vastaisia päätöksiä. Mutta Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon, ja siksi niin yksittäiset henkilöt kuin kansakunnat saavat tehdä omia, itsenäisiä päätöksiään. Huonoilla päätöksillä on valitettavasti huonoja seurauksia.

Meidän ei tulisi suunnata rukoustemme kärkeä siihen,
että lainsäätäjät äänestäisivät vastoin omaa maailmankatsomustaan ja ideologiaansa,
vaan että yhteiskunnan johtaviin asemiin tulisi henkilöitä, joilla on terveitä ajatuksia,
korkea moraali ja joita Jumala voi johtaa ja käyttää. 

Tarvitaan pitkäaikaista strategiaa

 

Voimme usein lukea kristillisiltä sivuilta ja foorumeita, että nyt on esim. aika taistella sitä ja sitä lakiehdotusta vastaan, tai että näinä kriittisinä aikoina seurakunta ja hallitus tarvitsevat paljon rukousta.  Julkisissa rukouksissa kuulemme usein, kuinka kansakuntamme ja maamme julistetaan olevan Kristuksen omaisuutta. 

Mutta jos todella haluamme nähdä herätyksen, jossa sadat tuhannet, jopa miljoonat ihmiset alkavat seurata Jeesusta, sitä ennen näiden ihmisten mielissä ja yleisessä ajattelutavassa täytyy tapahtua jokin radikaali muutos, joka tekee mahdolliseksi evankeliumin totuuden näkemisen ja vastaanottamisen.

 

Valitettavasti, kuten Tom White toteaa, ei ole olemassa pikavapautumista pitkäaikaisista, vakiintuneista linnakkeista ja totutuista ajatusmalleista, jotka ovat ihmisten mielissä. (1993, 41) 

Kansakunnan historiaan vaikuttaminen rukouksin ja toimin on useiden sukupolvien prosessi.

Tarvitsemme kestävyyttä, jotta voisimme edetä askel askeleelta. Jumala antoi Israelin kansalle konkreettisia ohjeita, kuinka nuorelle sukupolvelle tulee opettaa Jumalan lakia ja oman kansan menneitä tapahtumia. Jumala opetti, kuinka tämä tieto tulee siirtää eteenpäin erilaisten perinteiden ja juhlien avulla, jotka kaikki muistuttivat Hänen suurista teoistaan Israelin historian ja edellisten sukupolvien elämässä. 

Kansan aatteellinen ja hengellinen ilmaston on kuin suuri laiva, joka kääntyy hitaasti. 

Tilanne, jossa olemme tänään, on pitkän kehityksen tulosta. Joillakin alueilla asiat ovat saattaneet edetä jo sellaiseen pisteeseen, että me emme enää voi niihin vaikuttaa. Monet ongelmamme ovat luonnollista seurausta siitä, ettemme ole ajoissa kiinnittäneet huomiota tekijöihin, jotka ovat vuosien kuluessa johtaneet nykyiseen hengelliseen ilmapiiriin ja tilanteeseen.

 

Meidän täytyy tehdä oma osuutemme ja tiedostaa realiteetit, jotka kuuluvat elämään ja Jumalan palvelemiseen nykyisessä ajassa.

 

Kun uskovat yksimielisesti sitoutuvat
kestävään, pitkäaikaiseen rukoukseen
ja yhteistyöhön Jumalan kanssa,
Hän voi nostaa herätysjohtajia, profeettoja,
moraalisia vaikuttajia ja
kansakunnan historian kulkua muuttavia toimijoita.

Jumala voi johtaa tapahtumia
ja ohjata kehityksen kulkua niin,
että Hänen tahtonsa toteutuu.

Erityinen rukous kansan ja herätyksen puolesta:
Yhteisten hengellisten askelten ottaminen rukouksessa

Kun israelilaiset kääntyivät Jumalan puoleen tehden parannusta ja etsien Hänen kasvojaan ja rukoilivat kansalle ja maalle uudistusta, he ottivat yhdessä sopien kollektiivisia hengellisiä askelia. 

2 Tim. 1-4:ssä mainitun jatkuvan, pitkän linjan esirukouksen lisäksi on toisinaan tarpeellista, että myös me uuden liiton uskovat yhteisestä sopimuksesta käännymme Jumalan puoleen joissakin asioissa, etsimme Häntä erityisellä tavalla ja otamme kollektiivisia hengellisiä askeleita.

Dick Eastman korostaa kirjassaan Jericho Hour (Jeriko-hetki), että tänä nykyisenä aikakautena, jolloin maailmanlaajuinen seurakunta on kasvanut enemmän kuin koskaan aiemmin, meidän on tärkeää ymmärtää, että evankeliointistrategian valmistaminen rukoussodankäynnillä on tehnyt tämän kasvun mahdolliseksi. (1994, 45-65).

Eastman toteaa:

"Tarvitaan tuore näky rukouksesta, jota voimme kutsua erityiseksi, strategisen tason rukoustaisteluksi. Niissä sodissa, joita tämän sukupolven seurakunta joutuu käymään hengellisellä kartalla täyttääkseen Jeesuksen lähetyskäskyn, ei riitä pelkkä tavallinen rukous (jos tätä sanaa voi käyttää - eihän mikään rukous, joka nousee Jumalan eteen ja koskettaa Häntä ole "tavallinen")"

Eastman toteaa, että ajatus rukouksesta, joka nousee tavanomaiselta tasolta "erityiselle tasolle", ei suinkaan ole uusi. Hyvä esimerkki tästä on rukousliike, jonka Jonathan Edwards käynnisti Amerikassa vuonna 1746. Hänen rukousvetoomuksessaan kutsuttiin kaikkia liittymään yhteiseen erityiseen rukoukseen herätyksen puolesta. Tämä kollektiivinen rukous johti "Ensimmäiseen suureen herätykseen", jolla oli myös ennennäkemätön vaikutus yhteiskuntaan. Eastman sanoo, että tänään kautta maailmanlaajuisen seurakunnan kuuluu samanalainen kutsu erityisiin rukoustaisteluihin. (1265)

"Kun puhumme erityisen rukouksen tärkeydestä, se ei tietenkään tarkoita, että ns. tavalliset rukoukset, joita uskovat päivittäin vilpittömästi rukoilevat, olisivat alempiarvoisina tai vähämerkityksisinä. Päivittäinen, uskollinen rukousrutiini voi olla jopa avainasemassa uskovien valmistamiseksi niitä rukoustaisteluihin, joita epäilemättä on edessä, kun viimeisten päivien seurakunta alkaa ottaa haltuunsa Paholaisen viimeisiä linnakkeita maan päällä", Eastman toteaa.

Tarvitaan sekä "tavallista" että "erityistä" rukousta,
kun seurakunta palvelee Herraa

pyrkien evankelioimaan niitä,
joita vielä ei ole saavutettu 
ja puolustaen sitä, mikä on jo saavutettu.

Paavalin opetuksessa 1 Timoteuskirjeessä korostuu se, että säännöllinen, "tavallinen" rukous kansakunnan puolesta on muun rukouksen perustus. 

Rukouksemme on keskityttävä hengelliseen tavoitteeseen

Kun Paavali kirjoitti Timoteuksella rukouksesta esivallan puolesta, tämän rukouksen perimmäinen tarkoitus ja päämäärä ei ollut pelkästään yhteiskunnallinen vakaus ja rauha, vaan mahdollisimman monen ihmisen sielun pelastus. Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuisivat.

 

Kun rukoilemme maamme ja yhteiskunnallisten asioiden puolesta, on tärkeätä, että rukouksen varsinaisena aiheena ja tavoitteena on hengellinen herätys. Aito hengellinen herätys vaikuttaa myönteisesti myös yhteiskuntaan ja sen seurauksen tapahtuu muutoksia parempaan päin. 

Vaikka onnistuisimme erilaisten toimien tuloksena
luomaan yhteiskunnan, jonka lait ja instituutiot
vastaavat kristillisiä arvoja,
se ei itsessään tuottaisi
hengellistä heräämistä ja elämää.

Nämä ulkoiset, suotuiset seikat 
ainoastaan edesauttaisivat
yleisen moraalin pysymistä korkeana
ja loisivat hyvät olosuhteet Jumalan palvelemiselle.

Vain Pyhä Henki voi luoda hengellistä elämää.

Jumala voi vuodattaa Henkensä ja antaa hengellisesti vapaan ilmapiirin, jossa kansamme ihmiset pystyvät näkemään ja ymmärtämään selvemmin, mikä on totta ja oikeaa. 

Lopuksi: "Uskallanko lainkaan käyttää tätä 2 Aikakirjan jaetta, etten tule rukoilleeksi hermeneuttisesti väärin...?"

Toki 2 Aikakirjan jaetta 7:14 voi käyttää ja mainita rukouksessa tai sen johdantona. Tähän raamatunpaikkaan voi viitata esimerkkinä Jumalan yleispätevistä periaatteista, esim. näin :

Kuten Jumala aikanaan kehotti Israelin kansaa sen kriisiaikoina, mekin haluamme kääntyä pois pahoilta teiltämme, nöyrtyä Hänen edessään ja etsiä Hänen kasvojaan. Jeesus sanoi: "Etsivä löytää ja anova saa, ja kolkuttakaa, niin teille avataan." Rukoilemme, että Jumala kuulisi taivaasta, antaisi herätyksen ajat ja parantaisi hengellisesti sairaan kansakuntamme, kuten Hän lupasi virvoittaa ja uudistaa Israelin maan vitsausten jäljiltä.

Kun tätä raamatunpaikkaa käytetään esimerkkinä nöyrästä rukouksesta kansakunnan puolesta ja Jumalan armosta, ei ole sijaa kritiikille, että Israelin kansan lupauksia sovellettaisiin kontekstistaan irrotettuina meidän aikaamme.

..........................................

 

LÄHTEET

 

Brake, Aaron. A Text Out of Context: 2 Chronicles 7:14.

http://pleaseconvinceme.com/2013/a-text-out-of-context-2-chronicles-714/Biblestudytools.com. http://www.biblestudytools.com/nas/1-timothy.

 

Eastman, Dick. 1994. Jericho Hour. Kindle Edition: Creation House.

 

Malick, David. Introduction to First and Second Chronicles. https://bible.org/article/introduction-first-and-second-chronicles)

 

Prince, Derek.  2002. Shaping History through Prayer and Fasting. Kindle Edition. Whitaker House

 

Sheets, Dutch. 1996. Intercessory Prayer: How God Can Use Your Prayers to Move Heaven and Earth. Kindle Edition: Regal

 

Tenney, Merrill C., 1985. New Testament Survey. Revised Edition. The U.S.A. Kindle Edition: Inter-Varsity Press and Wm. B. Eerdmans Publishing Company.

 

White, Richard. Sermon on Web Site. http://www.sermoncentral.com/sermons/if-my-people-richard-white-sermon-on-prayer-general-140677.asp

 

White, Tom. 1993. Breaking Strongholds. How Spiritual Warfare Sets Captives Free. Printed in MI, the U.S.A.: Servant Publications.

 

Articles and Blogs Accessed on the Internet

 

Article on Charisma News. Feb. 25, 2014. http://www.charismanews.com/us/42926-mohler-to-mormons-we-may-go-to-jail-sooner-than-we-thought

 

Article on http://www.letusreason.org/Doct57.htm

 

If My People Read The Context. Article at the address http://www.thepropheticyears.com/wordpress/2-ch-714-if-my-people-read-the-context-there-would-be-less-presumption.html

 

National Day of Prayer. Article at the address http://www.baptistmessenger.com/national-day-of-prayer-if-my-people-will-humble-themselves/

 

Out of Context. Article at the address.  http://morechrist.blogspot.com/2012/09/out-of-context-if-my-people-pray-i-will.html#sthash.fMM41scM.dpuf