Miksi, mitä ja miten rukoilla?
Rukous ja rohkeus
Lähde: Wesley Duewel, Mighty Prevailing Prayer, USA 1990.
Raamattu kehottaa meitä rukoilemaan rohkeasti.
Jeesus sanoi vielä: "Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: 'Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.' Toinen vastaa sisältä: 'Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkuamssa lasten kanssa. En minä voi nousta antamana mitään.'
Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee."
Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan." Luuk. 11:5-8
Jeesus ei tietenkään tarkoittanut, että Jumala on kuin tuo harmistunut naapuri, joka vastentahtoisesti vastasi ystävänsä pyyntöön. Jeesus puhuu tässä siitä hellittämättömästä ja rohkeasta asenteesta, mikä meillä pitäisi olla rukouksessa.
Jakeen 8 sana hellittämättä on alkukielellä 'anaideia' ja tarkoittaa 'rohkeaa häpeämättömyyttä'.
Meitä kutsutaan lähestymään Jumalaa pelotta, rohkeasti, ilman häpeäntunnetta, kiirehtimään ja ajamaan asiaamme eteenpäin, viemään vaatimustamme äärimmilleen.
Tähän sisältyy päätös jatkaa asian esittämistä, kunnes myönteinen vastaus tulee.
Tällainen rukous liittyy merkittäviin ja tärkeisiin rukousaiheisiin, jotka Jumala on antanut vastuullemme.
Andrew Murray kuvaa rukoilijan rohkeuden kasvua seuraavasti:
"Se alkaa siitä, että kieltäydymme hyväksymästä hylkäävää vastausta. Se kasvaa päätökseksi jatkaa eteenpäin ja käyttää niin paljon aikaa ja vaivaa kuin tarvitaan, kunnes vastaus tulee.
Se kasvaa niin voimakkaaksi, että koko olemuksemme huutaa Jumalan puoleen rukouksessa ja anomisessa, luottaen Jumalan lupauksiin ja voimaan."
Rohkea ja itsepintainen rukous on sitä, että me haluamme, suorastaan vaadimme Jumalan tahdon tapahtuvan.
Tällaisen rukouksen on oltava täysin epäitsekäs.
Yleensä kysymyksessä on rukous toisen henkilön puolesta. Pyhä rohkeus ja itsepintaisuus on oikeaa ja vanhurskasta.
Kun Jumalan tahto, nimi ja kunnia ovat häväistyinä, mikään ei saisi pysäyttää meitä.
Pyhä rohkeus raivaa tiensä läpi kaikkien olosuhteiden, tappioiden, pimeyden ja demonijoukkojen Jumalan valtaistuimelle.
Sinun muureillesi, Jerusalem, minä olen asettanut vartijoita. Hetkeksikään he eivät saa herpaantua, eivät päivällä eivätkä yöllä. — Te, jotka huudatte Herraa, älkää suoko itsellenne lepoa! Älkää suoko lepoa hänelle, ennen kuin hän rakentaa ennalleen Jerusalemin ja tekee siitä ylistyksen aihaan koko maailmalle. Jes. 62:6-7
Rohkean itsepintainen rukous ei lannistu, pelkää tai ole kärsimätön. Se on luita ja ytimiä myöten vilpitön.
"Vilpitön uskova rukoilee, odottaa, vahvistaa sydäntään Raamatun lupauksilla eikä hellitä rukoilemasta ja katsomasta ylös Jumalaa kohti, ennen kuin Jumala armossaan vastaa hänelle." (Richard Sibbes)
"Meillä ei ole lupaa Jumalalta lopettaa rukousta, ennen kuin Hän vastaa." (Bengel, teologi 1700-luvulta)
"Erehdymme, jos pidämme rukousta ainoastaan puhumisena Jumalalle, kulkemisena Hänen seurassaan ystävällisesti jutellen. Tällöin menetämme käsityksen rukouksen todellisuudesta, hengellisestä pyrkimyksestä ja taistelusta.
Rukous ei ole pelkästään keskustelua, se on sielun voimakasta toimintaa.
Takerru Jumalaan kaikella voimallasi, ei vain kaikella heikkoudellasi. Etsi Häntä aktiivisella uskolla, ei passiivisella." (P. T. Forsyth)
Jumala haluaa suuresti osoittaa yhä enemmän armoaan ja rakkauttaan. Kuinka usein Häntä rajoittaakaan se, ettemme me rukoile tarpeeksi rohkeasti.
Kun Aabraham rukoili Sodoman ja Gomorran puolesta, hän meni yhä pitemmälle pyynnöissään.
Rohkealla rukouksella on rajansa,
ja ne ovat Jumalan tahdon rajat.
Jumalan perustavaa laatua oleva tahto on aina siunata. Meidän ei tarvitse taivutella Jumalaa olemaan armollinen tai rakastava, Hän on sitä. Me vain pyydämme, että Jumala ilmentäisi sitä, mitä Hän on ikuiselta olemukseltaan.
Me pyydämme siksi, että Jumala on sitonut suuren osan toiminnastaan maan päällä uskovien esirukouksiin. Meidän rohkea rukouksemme on Jumalan mahdollisuus.
Hellittämätön rukous on henkisesti ja ruumillisesti uuvuttavaa työtä. Todellinen esirukous on uhri - mutta tulokset ovat sen arvoisia.
Joku on sanonut:
"Kun ajattelen Jeesuksen rukousta Getsemanessa ja sitä, kuinka hän hikoili verta, voin vain hävetä omia rukouksiani. Ne eivät yleensä maksa minulle mitään, niissä ei ole verisiä hikipisaroita. Voin vain ihmetellä Jumalan armoa, kun Hän vastaa pinnallisiin pyyntöihini."