"Rukousevankeliointi"

Lähde:
Ed Silvoso: Prayer Evangelism. How to Change the Spiritual Climate over Your Home, Neighborhood and City. USA 2000.
 

SISÄLTÖ:

  1. Mitä on rukousevankeliointi

  2. Rukousevankeliointi neljän askelen toimintaohjelmana

  3. Millainen mielenlaatu rukoilijalla on oltava?

Johdanto

 

Tämä artikkeli pohjautuu argentinalaisen Ed Silvoson kirjaan "Prayer Evangelism". Tämä termi, "rukousevankeliointi", on systemaattisen ja laajalle levinneen rukoustoiminnan myötä muodostunut käsitteeksi, jolla tarkoitetaan ennen kaikkea oman paikkakunnan ja lähiympäristön puolesta organisoitavaa järjestelmällistä rukousta. Harvest Evangelism, jota tämän artikkelin pohjana olevan kirjan tekijä Ed Silvoso johtaa, on yksi rukousevankeliointia organisoivista järjestöistä. 

Tässä artikkelissa kuvatut yksinkertaiset periaatteet soveltuvat kuitenkin yhtä hyvin yksilöuskovan ja pienen ryhmän henkilökohtaisiin projekteihin toisten ihmisten johtamiseksi uskoon. Ne myös auttavat arvioimaan omia ajattelutapoja suhteessa Jumalaan, lähimmäisiin ja hengelliseen toimintaan.

Mitä on rukousevankeliointi?

Rukousevankeliointi on omaan lähipiiriin ja asuinympäristöön kohdistuvaa evankeliointia, jonka eteenpäinvievänä voimana on rukous.

"Rukouksesta on mahdollista tehdä oman paikkakunnan evankelioinnin keskeinen, eteenpäinvievä voima, sen sijaan että rukous olisi vain evankeliointityön lisäelementti."

Rukousevankeliointi ei tarkoita rukousta evankelionnin puolesta, vaan evankeliointia, joka olemukseltaan on rukousta. 

Tällaisen evankelioinnin perusajatus on: 

Pelastumattomat ihmiset saavutetaan, 
kun siunaava esirukous
yhdessä rakkaudellisen ja 
palvelevan elämäntavan kanssa
avaa asteittain ovet
heidän ohjaamiselleen Jeesuksen tuntemukseen.

Rukousevankeliointi on sitä, että puhumme Jumalalle ihmisistä ennen kuin puhumme heille Jumalasta.

Rukousevankeliointiin voi osallistua koko seurakunta, ja se on sopiva palvelutehtävä erityisesti niille uskoville, joilla on halu todistaa, mutta jotka ovat arkoja tai kokevat olevansa taitamattomia evankeliointiin.

Rukousevankelioinnilla käsittelemme perusongelmaa, jonka vuoksi ei-uskovat ihmiset eivät ole vielä löytäneet yhteyttä Jumalaan.

Raamattu ilmaisee selvästi, mikä estää ihmisiä tulemasta Herran luo:

Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva. (2 Kor. 4:4)

Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa. (Apt. 26:17,18)

Paholainen sokaisee ihmisten mieliä aktiivisesti. Rukouksemme kohdistuu siihen, että Jumalan Henki voisi avata ihmisen hengelliset silmät ja ymmärryksen evankeliumille — että Isä voisi vetää ihmiset Jeesuksen luo. 

Rukousevankeliointi on sitä, että jokainen kaupungin asukas ja jokainen perhe tuodaan rukouksen kautta Jumalan rakkauden ja voiman vaikutuspiiriin.

"Rukousevankeliointi on kaikkien alueen asukkaiden puolesta rukoilemista, koska Jumala haluaa kaikkien ihmisten pelastuvan. Rukousevankelioinnin avulla koko seurakunta tavoittaa koko kaupungin täydellä evankeliumilla."

Rukousevankeliointi neljän askelen toimintaohjelmana


Rukousevankeliointi on ei-uskovien ihmisten siunaamista ja heidän puolestaan rukoilemista säännöllisesti ja johdonmukaisesti, kunnioittavan ja rakastavan asenteen sekä myötätuntoisen toiminnan kehyksessä.

 

Rukousevankeliointiin liittyy myös ulospäinsuuntautuvaa toimintaa.

Rukousevankeliointi ei ole pelkkää rukousta, vaan siihen nivoutuu toimintaa, joka tulee mahdolliseksi tällaisessa toista siunaavassa ilmapiirissä. Rukous on se voima, joka vie tätä toimintaa eteenpäin.

Ed Silvoso esittää kirjassaan Prayer Evangelism, millaisia toimintaohjeita Jeesus antoi oppilailleen, kun nämä lähtivät julistamaan evankeliumia (Luuk. 10:5-9).

Luuk. 10:1-9

1. Sen jälkeen Herra valitsi seitsemänkymmentä muuta ja lähetti heidät kaksittain edellänsä jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne hän itse aikoi mennä. 
2. Ja hän sanoi heille: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa. 
3. Menkää; katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle. 
4. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua, älkää kenkiä, älkääkä tervehtikö ketään tiellä. 

5. Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: 'Rauha tälle talolle!' 
6. Ja jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä; mutta jos ei ole, niin se palajaa teille. 
7. Ja olkaa siinä talossa ja syökää ja juokaa, mitä heillä on tarjota, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta taloon. 
8. Ja mihin kaupunkiin te tulettekin, missä teidät otetaan vastaan, syökää, mitä eteenne pannaan, 
9. ja parantakaa sairaat siellä ja sanokaa heille: 'Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle'.


Jeesus neuvoi heille neljä yksinkertaista askelta. Tähän samaan neljän kohdan ohjelmaan Hän kutsuu meitä suhteessamme ei-uskoviin ihmisiin ja neuvoo meitä:

1. Toivottamaan ja puhumaan ihmisille rauhaa,
2. olemaan heidän seurassaan,
3. huolehtimaan heidän tarpeistaan,
4. julistamaan evankeliumin sanomaa.

Ensimmäinen askel avaa oven toiselle, toinen kolmannelle jne.

Jeesuksen neuvoma menetelmä oli niin menestyksekäs, että demonitkin tottelivat näitä muutamaa aloittelevaa evankelistaa. 


Silvoso kysyy, miksemme me aina näe työstämme tällaisia tuloksia. Hän toteaa sen johtuvan usein siitä, että käännämme Jeesuksen ohjeet päinvastaiseen järjestykseen: aloitamme viimeisestä askelesta, julistamisesta, ja hyppäämme siunaamisen, yhdessäolon ja tarpeiden täyttämisen yli. Useissa tapauksissa tällainen järjestys ei toimi.

"Miksi ei-uskovien ihmisten pitäisi uskoa, että me heille vieraat ihmiset olemme oikeassa ja he väärässä? Monen kristillisyydestä vieraantuneen ihmisen mielestä Raamattu ei ole sen kummempi kuin Mormonin kirja tai Buddhan opetukset."

Jotta olisimme ihmisten silmissä uskottavia, tarvitaan prosessi. Ja juuri tässä uskottavuuden syntymisen prosessissa rukousevankelioinnilla on tärkeä merkitys.


Seuraavassa käsitellään näitä neljää askelta tarkemmin:

1. Siunaaminen

Sanokaa ensiksi: "Rauha tälle talolle!" (Luuk. 10:5) 
Ensimmäinen askel on siunaava, rauhaa ja sovitusta julistava asenne ja sille perustuva rukous.

Kun julistamme rauhaa, lopetamme sodan.

Silvoso sanoo, että liian usein meidän viestimme ei-uskoville on "tee parannus tai pala". Olemme valitettavasti taipuvaisia kokemaan suurta antipatiaa syntisiä ja heidän elämäntapaansa kohtaan, ja he kyllä huomaavat sen nopeasti. Asenteemme on karhunpalvelus evankeliumin asialle ja Jeesukselle, joka maallisen elämänsä aikana ei hävennyt sitä, että hänet tunnettiin syntisten ystävänä.

Silvoso kertoo, kuinka itse joutui Jumalan puhutteluun valittaessaan Hänelle uuden asuinpaikkansa naapureiden huonosta elämästä.

"Olen niin iloinen, ettet ole vielä todistanut heille", hän koki Jumalan sanovan.
"Kuinka niin, Herra?"
"Koska en halua naapureidesi tietävän, että sinulla ja minulla on mitään tekemistä toistemme kanssa. Sillä minä kärsin, kun he kärsivät. Haluaisin koko ajan ojentaa heille armoani. Minä olen Jumala, joka antaa aurinkonsa paistaa väärille ja vanhurskaille. Minä rakastan heitä. Mutta sinä et rakasta. Sinä inhoat heitä. Sen sijaan, että olisit heidän puolustusasianajajansa, olet syyttäjän todistaja — ellet peräti itse syyttäjä. ... Jos et rakasta heitä, en voi uskoa sinulle heidän elämäänsä."


Kun siunaamme, lopetamme kiroamisen.

Silvoso toteaa, että sanomme usein ei-uskovista asioita, jotka ovat olemukseltaan kirouksia: "Vastapäätä asuva naapurimme tulee juomaan itsensä hengiltä." Kirouksilla revimme alas, siunaavilla rukouksilla rakennamme.

Siunatessamme ja julistaessamme rauhaa kutsumme Jumalaa toimimaan näiden ihmisten elämässä.  Tällä tavalla kutsumme Jumalaa toiminnan tekemään tyhjäksi demonien toimintaa, joka aktiivisesti sokaisee ihmisten mieliä.  Siunaukset ovat voimakkaampia kuin kiroukset, sillä kiroukset ovat purettavissa.

 

Silvoso kertoo esimerkin siunauksen voimasta:

Eräällä uskovalla naisella Englannissa oli naapuri, joka joutui olemaan vuoteen omana pitkän aikaa. Joka torstai tämän naisen luona kävi ystävättäriä rukoilemassa, ja silloin he aina siunasivat tätä naapurin rouvaa kadun toisella puolella ja rukoilivat hänen puolestaan. 

Näin jatkui monta useita kuukausia, kunnes eräänä päivänä naapurin rouva lapsineen tuli tämän uskovan naisen ovelle sanoi: "Tulin kiittämään teitä siunauksista, joita lähetitte minulle, sille niiden vuoksi olen nyt terve." Uskova nainen oli aivan yllättynyt ja kysyi, kuinka naapuri tiesi näistä siunauksista. "Tunsin joka viikko nämä siunaukset. Voisitko kertoa minulle enemmän tästä asiasta."
Uskovan naisen oli tämän jälkeen helppo johdattaa naapurin rouva ja lapset Jeesuksen luo.

Rukoilemmeko puolesta vai vastaan?

Jeesus antoi meille ohjeen ja esimerkin, joka on ihmisen omalle luonnolle vallankumouksellinen:

Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat. Matt. 5:44

Silvoso toteaa:

Moni meistä on nopeampi ryhtymään taisteluun pahaa ja sen ilmentymiä vastaan kuin rukoustaisteluun niiden ihmisten puolesta, jotka paholainen on sokaissut tekemään syntiä.

Jeesus kehotti meitä rakastamaan vihollisiamme ja rukoilemaan vainoojien puolesta. Meidän, jotka elämme vapaassa maailmassa, ei tarvitse kohdata suoranaista vainoa uskomme vuoksi. Meidän osaksemme saama vastustus on epäsuoraa, ja meidän vastustajiamme ovat yleensä epäkristillistä yhteiskuntaa, moraalitonta lainsäädäntöä ja elämäntapaa ajavat vaikuttajat. 

Kaikki nämä asiat ovat selvästi Jumalan ja Hänen asiansa vastaisia. Herran viesti on kuitenkin se, että rukoilemme näiden ihmisten puolesta, sen sijaan että keskittyisimme rukoilemaan heidän tekojansa vastaan. (Lou Carey)


Kun eräässä Samarian kylässä kieltäydyttiin ottamasta Jeesusta vastaan, Jaakob ja Johannes kysyivät häneltä:

"Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät niin kuin Eliakin teki?” Mutta Jeesus kääntyi ja nuhteli opetuslapsia ja sanoi: “Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette. Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja kadottamaan vaan pelastamaan." Luuk 9: 54-56

Ihmisen luonnolle on helpompaa kostaa tai kirota kuin rakastaa vihollisiaan ja vastustajiaan, siunata heitä ja rukoilla heidän puolestaan. 

Jeesus itse vielä ristillä rukoili ristiinnaulitsijoidensa puolesta. Jumala ei tahdo, että kukaan hukkuisi, vaan että kaikki tulisivat parannukseen. (2 Piet. 3:9). 

Meidän rukouksemme lamaannuttaa pimeyden voimia, ja sen kautta Jumalan valo pääsee valaisemaan pimeydessä eläviä ja pimeyden tekoja tekeviä ihmisiä.

 

2. Yhdessäolo

Ja olkaa siinä talossa ja syökää ja juokaa, mitä heillä on tarjota. Luuk. 10:7

Seuraava askel on yhdessäolo, ei julistus.

"Mitä hyötyä on yhdessäolosta, jos en todista?" voit kysyä. Yhdessäolo antaa tilaisuuden sille, että toivotamme ihmiset tervetulleiksi sellaisina kuin he ovat eivätkä sellaisina kuin haluaisimme heidän olevan.

Silvoso toteaa, että kommunikoinnissamme syntisten, erityisesti "julkisten diplomisyntisten" kanssa teemme heille usein tuskallisen selväksi, että heidän on ensin muututtava ja tultava sellaisiksi kuin me itse.

"Yksi pahimmista erehdyksistä, jonka voimme tehdä, on kohdella syntisiä kuin lokaa, jolla ei ole mitään arvoa, ennen kuin he tulevat uskoon. Tämä vain syventää välissämme olevaa kuilua.
Jeesus kohteli aina syntisiä kunnioituksella, esim. Sakkeusta ja aviorikoksesta kiinni saatua naista."


3. Auttaminen tarpeissa

... ja parantakaa sairaat siellä (Luuk. 10:9)

Ei-uskovien ihmisten siunaaminen avaa oven yhdessäololle, ja yhdessäolo johtaa kolmanteen askeleeseen: tilaisuuteen auttaa heitä heidän tarpeissaan. 

Tämä voi tapahtua vasta, kun on olemassa keskinäinen luottamus. Kun ihmiset luottavat meihin, he voivat kertoa meille ongelmistaan, että esim. heidän avioliittonsa on huonossa tilassa.

Juuri silloin voit sanoa: "Olen rukoillut puolestasi, ja mielelläni rukoilisin tämänkin asian puolesta."

Rukoile rohkeasti ei-uskovienkin ihmisten tarpeiden puolesta

 

Silvoso toteaa, että voimme rohkeasti rukoilla paitsi ei-uskovan henkilön sielun pelastuksen puolesta, myös hänen erilaisten ongelmiensa selviämisen puolesta.

Saatat ajatella: "Eikö tämän ihmisen pitäisi tulla uskoon ennen kuin voin rukoilla hänen jonkin muun tarpeensa puolesta?" Muista, ettei tämä henkilö itse vielä ymmärrä, että hänen suurin tarpeensa on sielun pelastus. Hän on kertonut sinulle niistä ongelmista, joita pitää suurimpina. Se, että sinä rukoilet hänen asioidensa puolesta ja siunaat häntä, voi tuoda Jumalan avun ja todellisuuden niin lähelle häntä, että se avaa oven myös pelastussanoman välittämiseksi hänelle.

Ajattelet ehkä: "Mitä jos rukoilen eikä tapahdukaan mitään? En haluaisi vahingoittaa Jumalan nimeä ja mainetta!" Muista kuitenkin, että kun lupaat tälle ihmisille rukoilla hänen tarpeensa puolesta, et väitä tietäväsi etukäteen, että rukoukseen tulee varmasti myöntävä vastaus. Sinä vain lupaat yksinkertaisesti rukoilla.

Ei-uskovalla ihmisellä on kyllä aavistus siitä, että on olemassa joku korkeampi ja viisaampi, jolla on vastaus hänen ongelmiinsa, mutta hänellä ei ole tämän korkean ja viisaan auttajan puhelinnumeroa. Sinä lupaat soittaa taivaaseen tämän puhelinsoiton. Tällainen apu on kriisin ja ongelmien keskellä kamppailevalle ihmiselle tervetullut.

 

Jeesus on täynnä armoa ja totuutta — tässä järjestyksessä

Silvoso toteaa, että usein epäröimme rukoilemista ei-uskovan ihmisen tarpeiden puolesta siksi, että pelkäämme heidän tulkitsevan rukouksemme heidän syntisten elämäntapojensa hyväksymiseksi. Siksi koemme tehtäväksemme ensin selittää heille, mikä heissä on vikana. Syntisten tulisi kuitenkin saada nähdä, että Jumala on armahtava Jumala. 

Jeesus on täynnä armoa ja totuutta. Hänen totuutensa tulee kyllä asteittain muokkaamaan ja puhdistamaan ihmistä kohti Hänen kuvansa kaltaisuutta, kun ihminen ensin kokee Hänen armonsa.

Nähdessämme ei-uskovien elämässä kaikenlaisia ongelmia, konflikteja ja viheliäisyyttä toteamme usein vailla empatiaa, että he vain kantavat syntisen ja Jumalalle vieraan elämänsä seurauksia. Unohdamme kuitenkin, että synnin sokaisemina he eivät voi nähdä asioita. Synti on vääristänyt heidän ajattelutapansa. Siksi he juuri tarvitsevat Jumalan armoa ja esirukoustamme.

Ainutlaatuiset hengelliset resurssimme

Pelkkä palvelualttius, vaikka se kuuluukin olennaisesti uskovan jokapäiväiseen elämään, ei voi olla kantava voima saavuttaessamme toisia ihmisiä. Monet uskosta osattomatkin ihmiset ovat luonteeltaan avuliaita ja empaattisia ja tekevät hyvää. Ainutlaatuiset resurssimme ihmisten auttamiseksi heidän tarpeissaan perustuvat hengellisiin valtuuksiimme ja rukoukseen — siihen, että Herra ja Hänen taivaalliset voimavaransa ja voittonsa vihollisesta ovat takanamme.

Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele. Apt. 3:6:


Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta. Luuk 4.18-19

4. Evankeliumin julistus

...ja sanokaa heille: "Jumalan valtakunta on tullut lähelle" Luuk. 10:9

 

Silvoso toteaa, että kun rukoilemme lähipiirimme ihmisten puolesta, Jumalan valtakunta tulee heidän lähelleen konkreettisella, todellisella tavalla.

Tarkoituksena ei ole, että me viemme heidät sisään valtakuntaan, vaan että tuomme valtakunnan heidän luokseen, jotta he voisivat astua siihen sisälle.

"Jumalan valtakunnan vieminen hukkuvien sielujen luo on sama kuin ajaminen ilmastoidulla virvoitusjuomarekalla aavikon halki nääntyvien kulkijoiden luo. Sinun ei tarvitse pyytämällä pyytää, että he tulisivat kyytiin, sinun tarvitsee vain avata ovi!"


Yhteenveto

Kun olemme kulkeneet näiden kolmen aiemman askelen kautta — tarjonneet ihmisille siunaavaa, parantavaa ystävyyttä, olleet mukana heidän ahdistuksissaan ja rukoilleet heidän puolestaan — heidän on itse helppo kysyä lisää Jumalasta, joka rakastaa heitä.

He kokevat tämän kysymyksen turvalliseksi, koska heidän elämänsä hengellinen ilmapiiri on muuttunut rukousevankelioinnin edetessä.


Rukousevankelioinnin prosessi on kiteytettynä seuraava:

1. Siunaava rukous avaa oven avoimelle ennakkoluulottomalle yhteydelle.


2. Yhteys luo luottamusta, joka saa ihmiset kertomaan meille tarpeistaan.


3. Rukouksella käsittelemme heidän tarpeitaan.


4. Kun rukoilemme ihmisten puolesta, Jumalan valtakunta tulee heitä lähelle todellisella tavalla.

 

Noudata hyväksi koettua strategiaa — rukousta!

Paavali neuvoi menestyvän evankeliumin työn perustaksi rukousta:

Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, 
kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. 
Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, 
joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. 1 Tim. 2:1-4

Alkuseurakunta saavutti oman aikansa maailman koko seurakunnan rukouksen myötä tehdyn evankeliointityön kautta — ei muutamien yksittäisten henkilöiden lahjakkuuden ja armoituksen avulla.

"Suurin osa meistä, ellemme kaikki, on tullut uskoon vastauksena jonkun rukouksiin. Miksi hylkäämme tämän voittoisan strategian, rukouksen, kun meistä tulee teologisesti oppineempia? Jos aiomme täyttää lähetyskäskyn tämän sukupolven aikana, meidän on tehtävä paljon tuloksellisempaa työtä."

"Koskaan aiemmin seurakunnalla ei ole ollut enempää rahaa, koulutusta ja jäseniä kuin nyt. Evankeliumin työn tulokset eivät kuitenkaan vastaa näitä resursseja."

Rukousevankeliointi ja hengellisen ilmapiirin muuttuminen 
 

Ed Silvoso sanoo kirjassaan Prayer Evangelism, että hengellisen ilmapiirin käsite ei ole meille outo — olemme nähneet, että ilmapiiri voi muuttua perheessä tai seurakunnassa. Meidän on kuitenkin vaikea uskoa, että kokonaisen paikkakunnan hengellinen ilmapiiri voisi muuttua.

 

Kuitenkin Paavali kehottaa rukoilemaan juuri tätä aiemmin mainitussa raamatunkohdassa (1 Tim. 2:1-4):

Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. 

 

Hengellinen ilmapiiri voi muuttua, kun rukoilemme ihmisten puolesta. Silvoso kertoo esimerkkinä rukousevankeliointiviikosta kotikaupungissaan San Nicolasissa Argentiinassa. Kaupungin seurakunnat yhdistivät voimansa rukoukseen kaupungin puolesta, kun siellä oli alkanut voimakas Marianpalvontakultti ja koko paikkakunta, jossa oli ennen kasvavia seurakuntia, oli sen seurauksena täysin muuttunut ilmapiiriltään.

Eräs nainen kertoi saaneensa Maria-ilmestyksen, ja kaupungissa oleva Marian marmoripatsas alkoi "itkeä". Patsasta katsomaan virtasivat suuret pyhiinvaeltajien joukot. Samalla kuitenkin kaupungin elinkeinoelämä joutui jyrkkään alamäkeen, rikollisuus kasvoi ja karkasi poliisin hallinnasta, seurakuntiin tuli hajaannusta ja kaikenlaisia ikävyyksiä.

Rukousviikko alkoi sillä, että seurakuntien saarnaajat ja vanhimmat yhdessä 360 ulkomailta tulleen rukousavustajan kanssa kokoontuivat San Nicolasin seitsemälle portille.

Ensiksi tehtiin julkinen parannus seurakunnan tilasta ja sen sisällä olevista synneistä, jotka ovat mahdollistaneet kaupungin joutumisen tällaiseen tilaan.

"Jos sinulla on ongelmia rottien vuoksi, älä syytä niitä. Syynä on oma tunkiosi. Siivoa kotisi ja ympäristösi, niin rotat menevät muualle. Demonit ovat kuin rottia, joita hengelliset jätteet ja roska vetävät puoleensa. Pimeys voi menestyä vain, kun valoa ei ole."

Toiseksi julistettiin yhteisessä rukouksessa, että San Nicolas kuuluu Jeesukselle, joka on ostanut sen asukkaat verellään ja antaa heille armossaan elämän. Tämä julistus myös radioitiin paikallisradioon.

Seuraavana päivänä oli kaupungin seurakuntien yhteinen kokous, ja kolmena iltana maanantaista keskiiviikkoon oli eri pastoreiden vetämiä paikallisradio-ohjelmia.

 

Näissä ohjelmissa kehotettiin ja opastettiin kaikkia kaupungin uskovia

1. maanantaina pyhittämään kotinsa rukouksen paikaksi,
2. tiistaina tekemään parannusta ja puhdistamaan kotinsa kaikesta, mikä ei ole Jumalan mielen mukaista, ja 
3. keskiviikkona kävelemään naapurustonsa kadut läpi rukoillen jokaisen siellä asuvan perheen puolesta.

Silvoso kertoo viikon ohjelmasta edelleen:

"Keskiviikkoaamuna kaikki pastorit kokoontuivat viimeistelemään strategiaa. Koimme selvästi, että meidän on julistettava rauhaa jokaiselle kodille, sen sijaan että ryhtyisimme ajamaan pois pahoja henkiä. Kiersimme sen päivän aikana kaikki kaupungin kadut hiljaisessa rukouksessa, siunasimme hiljaa jokaista kotia ja sen asukasta, ja jaoimme hiljaajokaiseen kotiin kutsun lauantain suureen rukoustapahtumaan." 

Torstain ja perjantain pastorit ja esirukoilijat viettivät paastossa ja rukouksessa. 


Lauantaiaamuna kaupungin jokaisessa kodissa vierailtiin, ja tulokset olivat erinomaiset.

"Koputimme oville ja kysyimme: 'Tiedättekö, että nyt on Herran otollinen vuosi?' Sitten selitimme ihmisille, mitä se tarkoitti. Selitimme, että Jumala haluaa tehdä heille jotakin hyvää ja antaa apuaan. Kun kysyimme, tarvitsivatko he jossakin asiassa Jumalan apua, useimmat sanoivat 'kyllä'. Näytimme heille sitten paikallislehteen laittamamme puolen sivun ilmoituksen, jossa kerrottiin lauantain rukoustapahtumasta. Kaikki ottivat sen vastaan."

Lauantaina klo 15 ihmisiä alkoi kokoontua suureen rukoustapahtumaan. Monilla oli kädessään lehdestä leikattu ilmoitus. 

Kun he pysähtyivät infopisteeseen, keskustelu kulki tähän tapaan:

— Minne minun pitäisi mennä?
— Se riippuu ongelmastanne. Mistä on kysymys?
— Vaimoni jätti minut.
— Katsotaanpa (näyttää taululta). Perhekysymykset ovat käytävällä numero 5. Järjestysmies ohjaa teidät sinne.

Rukouspisteissä esirukoilijat ja pastorit rukoilivat ihmisten puolesta, ja Jumala kosketti monia.

"Ennen tapahtumaa olimme epävarmoja, tulisiko sinne ainuttakaan ihmistä, mutta huoli oli aiheeton. Ihmisiä tuli runsaasti, ja hengellinen ilmapiiri oli niin hyvä, että monet tulivat uskoon jo siellä."


Silvoso toteaa: "Kun seurakuntien johtajat kokoontuivat yhteiseen parannuksentekoon San Nicolasin porteille, odotin hyviä asioita, mutten uskaltanut odottaa niin hyviä asioita kuin mitä siitä seurasi, ja niin nopeasti! Ilmapiiri muuttui niin dramaattisesti, että noidan talosta tuli rukoushuone alle 60 minuutissa!"

Silvoso kertoo, että samaan aikaan kun paikallisradion ohjelmassa kehotettiin uskovia tekemään kodeistaan "rukousmajakoita", avustajatiimit vierailivat heille annetuissa osoitteissa auttaakseen rukouksessa ja ollakseen myös mukana radio-ohjelmassa. 

Vierailut ja "radio-ohjattu" yhteinen rukous sujuivat hienosti. Kaksi ulkomaalaista tiimiläistä meni kuitenkin tietämättään väärään osoitteeseen, ja oven avasi erittäin oudon näköinen nainen. Kun he kysyivät hieman huonolla espanjallaan, oliko tässä talossa rukouspaikka, nainen vastasi myöntävästi kolkolla äänellä. Tiimiläiset menivät sisään, avasivat radion, ja näin taloon syntyi yhteys seurakuntaan, joka rukoili kaikkialla kaupungissa


He huomasivat pian, että he todellakin olivat rukouspaikassa, mutta siinä talossa rukoiltiin saatanaa ja emäntä oli noita! Pahat henget ilmaisivat läsnäolonsa, mutta joutuivat lähtemään. Tunnin sisällä noita otti Jeesuksen vastaan ja täyttyi Pyhällä Hengellä. Myös hänen kaksi tytärtään tulivat uskoon, ja lopuksi he kaikki yhdessä poistivat talosta kaikki saatananpalvontaan liittyvät esineet. Paholaisen tukikohdasta tuli hetkessä Jumalan tukikohta!

"Tällainen dramaattinen muutos tuli mahdolliseksi, koska tuona iltana rukoilevalla seurakunnalla oli yliote paikkakunnan hengellisestä ilmapiiristä."

Rauhan Jumala antaa voiton

Silvoso kertoo kysyneensä Herralta, miksi voitto pimeydestä näytti ja tuntui niin helpolta tässä San Nicolasin tapauksessa. Hänen mieleensä johtui jae: "Ja rauhan Jumala on pian musertava saatanan teidän jalkojenne alle." (Room. 16:20)

Silvoso toteaa, että hengellisessä sodankäynnissämme usein etsimme taistelua enemmän kuin rauhaa. Saatanan musertaa kuitenkin rauhan Jumala, ei sodan Jumala. Hän tekee sen meidän jalkojemme alle, eli meidän on kuljettava eteenpäin Hänen rauhassaan julistaen tämän kautta sitä, että Jeesus on jo voittanut vihollisen Golgatan ristillä.

Voimme nyt mennä Saatanan hallitsemille alueille, sillä vihollinen on voitettu Jeesuksen veren kautta. Jumalan rauhassa vaeltaen astumme voitetun vihollisen päälle.

 
Juuri tätä Silvoson mukaan tapahtui, kun uskovat rauhassa ja hiljaisuudessa rukouskävelivät San Nicolasin kaikki kadut ja rukoilivat sen asukkaiden puolesta.

Rukousevankelioinnin edellytyksenä oleva mielenlaatu

Rukousevankelioinnin, samoin kuin kaiken esirukoustyön lähtökohtana on tietty mielenlaatu, joka mahdollistaa esteettömän rukouksen. 

Mitä sisältyy tällaiseen mielenlaatuun?


Rauhan asenne

Rauhanteko ja rauhassa eläminen seurakunnassa

“Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä” (1 Tim. 2:8)

Rauhassa eläminen ja keskinäinen rauhanteko on Silvoson mukaan yksi hengellisen sodankäynnin perusedellytyksistä. Hän sanoo, että ennen kuin Paavali Efesolaiskirjeen 6. luvussa puhuu hengellisestä taistelusta, joka "ei ole lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa" ja kehottaa meitä pukeutumaan Jumalan koko sota-asuun, hän aiemmissa luvuissa opettaa seurakuntaa ensin tekemään rauhan keskeisillä alueella, joilla usein esiintyy hajaannusta ja konflikteja.

Paavali opettaa yhteydestä, rauhasta ja keskinäisestä kunnioituksesta

  • kansanryhmien välillä (juutalaiset ja pakanat, Efesolaiskirjeen luvut 2-3)

  • seurakunnan jäsenten välillä ja eri seurakuntavirkojen välillä (luku 4)

  • aviopuolisoiden ja sukupuolten välillä (4:21-)

  • sukupolvien välillä (lapset ja vanhemmat, 6:1-4)

  • yhteiskunta- ja varallisuusluokkien välillä (palvelijat ja isännät, 6:5-9)

Paavali muistuttaa myös, että me itsekin olemme samalla tavalla eläneet maailman menon mukaan kuin ei-uskovatkin (Ef. 2:1-3).

 

Silvoso sanoo, että kärjistettynä kuvana näistä korjaamattomista keskinäisistä suhteista voisimme kuvitella etnisesti jakautunutta seurakuntaa, jossa kiistellään opin ja käytännön yksityiskohdista, jossa erilaisen armoituksen omaavat työntekijät ja johtajat kilpailevat keskenään, jonka perheissä aviopuolisoiden keskinäiset välit samoin kuin vanhempien ja lasten välit ovat tulehtuneita ja jossa on eri ikäryhmiin ja eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvien ihmisten välistä ennakkoluuloa ja eripuraisuutta. 

Kun tällainen joukko sitten yrittää käydä hengellistä taistelua ja viedä evankeliumia eteenpäin, kuka ottaa sanoman vastaan? Ei ole ihme, että Jeesus rukoili meille keskinäistä rakkautta ja yhteyttä, “että maailma uskoisi”(Joh. 17:21). 


"Esirukoilijalla ei saa olla mitään hampaankolossa niitä ihmisiä vastaan, joiden puolesta hän käy rukoustaistelua."

Hengellisen ilmapiirin muutos lähtee liikkeelle rukoilijan ja rukoilevan seurakunnan omasta parannuksenteosta ja keskinäisestä anteeksiannosta ja sovinnosta.

 

Koko elämän näkeminen maailman evankeliointitehtävän kannalta.

Elämämme päätehtävä on evankeliumin vieminen toisille.

On olennaista ymmärtää, että Jumala on siunannut ja rakentanut sinua ja minua ennen kaikkea siksi, että voisimme viedä evankeliumia toisille — ja lähin lähetyskenttä on oma naapurustomme ja paikkakuntamme!

Silvoso toteaa, että Jumala ei ole luvannut meille määrittelemätöntä joka paikan voimaa. Hän on ennen kaikkea luvannut meille voiman todistaa Hänestä, alkaen Jerusalemista (omasta kaupungistamme) aina maan ääriin saakka. Meille annettavan voiman määrä riippuu siitä, missä aiomme käyttää sitä. 

 

Raamatun keskeisenä ajatuksena on Jumalan rakkaus hukkuvaa maailmaa kohtaan ja se, mitä Hän on tehnyt ihmisten pelastamiseksi. 

Saamiemme siunausten tulisi jollakin tavalla aina koitua muiden ihmisten hyväksi — alkaen omasta paikkakunnastamme. 


Juuri näitä hukkuvia ihmisiä varten sinä olet saanut voiman elää uutta elämää, voiman todistaa, olet saanut uskovan puolison, opetusta ja siunausta. Jos Jumalan tarkoituksena olisi siunata vain sinua, Hän olisi jo voinut korjata sinut taivaan autuuteen!


Lähimmäisen rakastaminen yhtä olennaisena kuin Jumalan rakastaminen

Eräs lainoppinut kysyi Jeesukselta:

"Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"
Niin Jeesus sanoi hänelle: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.
Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". Matt. 22:36-39 

Korostaakseen, että nämä käskyt kuuluvat yhteen, Jeesus lisää jakeessa 40: "Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."

On olennaisen tärkeää ymmärtää, että emme voi sanoa rakastavamme Jumalaa, jota emme ole nähneet, jos emme rakasta lähimmäistämme, jonka voimme jatkuvasti nähdä (1 Joh. 4:20).

Syy, mikseivät laajat joukot ota julistamaamme evankeliumia vastaan, on se, että vaikka me rakastamme Jumalaa, emme rakasta heitä niin kuin itseämme, ja tämä turmelee sanomamme.

Olemme itsessämme tietysti kykenemättömiä rakastamaan niin Jumalaa kuin lähimmäistä, mutta Jumalan rakkaus, joka on vuodatettu meihin Pyhän Hengen kautta, tekee sen mahdolliseksi. Kummassakin jakeessa mainitun rakkauden lähde on sama: Jumala itse.

Noudatamme elämässämme usein ratkaisevalla tavalla virheellistä asennetta: että mitä lähemmäksi tulemme Jumalaa, sitä kauempana meidän tulee olla syntisistä.

 

Meillä on vinoutunut mielikuva herätyksestä tilana, joka syventää omaa suhdettamme Jumalaan — suhteemme syntisiin ihmisiin muuttuessa etäisemmäksi.

"Olen joskus kysynyt ihmisiltä, jotka palavasti odottavat ja rukoilevat herätystä tai jo elävät sen keskellä, mitä herätys on. Saamani vastaus on yleensä ollut: 'Kun Jumalan läsnäolo täyttää sielumme, kun ylistys ja palvonta täyttää koko ilmapiirin, kun pyhyyden tuntu täyttää henkemme.'

Kaikki tämä on äärimmäisen tärkeää ja välttämätöntä, mutta nämä mainut asiat merkitsevät kuitenkin vain herätyksen alkuvaihetta. Jumala antaa nämä siunaukset meille tehdäkseen meistä enemmän Jeesuksen kaltaisia, jotta voisimme etsiä niitä, joita Hän tuli etsimään ja pelastamaan. Herätyksen varsinainen tunnusmerkki onkin se, että syntiset tulevat suurin joukoin Jeesuksen luo."

Pelastumattomien ihmisten rakastaminen on yhtä olennaista kuin Jumalan rakastaminen, jos haluamme voittaa heidät ja paikkakuntamme Jeesukselle.

> Etusivulle