Rukousvastauksen tunnistaminen

 

 

Joudumme usein odottamaan rukousvastauksia pitkään. Vastausten viipymiseen on monia syitä.

 

Aika ei aina ole kypsä välittömälle rukousvastaukselle. Jumala saattaa viivyttää vastausta myös siksi, että myöhemmin siitä koituu suurempi siunaus.

 

Joskus Hänen on tehtävä pitkään työtä ihmisten elämässä ja järjestettävä asioita siten, että rukoilemamme asia voi tapahtua ilman, että toisten ihmisten vapaata tahtoa loukataan.

​

Mutta kun sitten tulee hetki, jolloin kaikki on valmiina ja edessämme on Jumalan avaama ovi, josta voimme astua sisään, emme ehkä tunnistakaan tilannetta emmekä ota vaadittua askelta.

 

Toiset ihmiset ympärillämme saattavat nähdä asiat selvemmin ja ihmettelevät, miksi emme ota vastaan tilaisuutta, jota Jumala tarjoaa meille kuin hopealautasella, vaan jäämme odottamaan jotain muuta.

​

Saatamme tällä tavalla menettää kallisarvoisen rukousvastauksen ja odotetun ratkaisun pitkiksi ajoiksi eteenpäin.

​

Miksi missaamme rukousvastauksia? 

Seuraavassa on joitakin syitä:

​

• Emme ole valmiita näkemään vaivaa ja toimimaan itse, vaan oletamme, että rukousvastaus olisi meidän kannaltamme helmompi ja asiat järjestyisivät yliluonnollisesti ja Jumalan ohjaamina ikään kuin itsestään.
   

• Ratkaisutilanteessa alamme arkailla, pelkäämme epäonnistumista, virhettä tai olemme ylikorrekteja ja pelkäämme jonkun loukkaantuvan. Päättämättömyytemme vuoksi missaamme tilaisuuden asioiden korjaamiseen ja kaikki jatkuu entiseen tapaan.
   

• Väheksymme henkilöitä, joiden kautta Jumala on valmistanut vastauksen. Emme usko, että Jumalan apu tai neuvo voisi tulla näiden ihmisten kautta.
   

• Emme tunnusta todellista ongelmaamme tai virheitämme, ja siksi torjumme avun, jonka Jumala on valmistanut meille.
   

• Emme tunnista omia rajoituksiamme. Odottaessamme jotain epärealistista asiaa torjumme todelliset mahdollisuudet, jotka meille avautuvat tällä hetkellä.
   

• Odotamme, että vastaus tulisi kokonaisuudessaan yhdellä kertaa – ja kun sen ensimmäinen pieni osa toteutuu, emme huomaa, että Jumala on juuri alkanut vastata meille.
   

Kun Elia rukoili Karmelin vuorella sadetta, hän tunnisti rukousvastauksen, vaikka se näytti alussa vähäiseltä.
 

1 Kun. 18:41-45:

Mutta Elia nousi Karmelin huipulle, kumartui maahan ja painoi kasvonsa polviensa väliin.

43 Ja hän sanoi palvelijallensa: "Nouse ja katso merelle päin". Tämä nousi ja katsoi, mutta sanoi: "Ei näy mitään". Hän sanoi: "Mene takaisin". Näin seitsemän kertaa.

44 Seitsemännellä kerralla palvelija sanoi: "Katso, pieni pilvi, miehen kämmenen kokoinen, nousee merestä". Niin Elia sanoi: "Nouse ja sano Ahabille: 'Valjasta ja lähde alas, ettei sade sinua pidättäisi'".

45 Ja tuossa tuokiossa taivas kävi mustaksi pilvistä ja myrskytuulesta, ja tuli ankara sade.

​

Jumalan valmistama vastaus saattaa viipyä ja näytää alussa ”kämmenen kokoiselta", mutta se on meille vahvistus siitä, että Jumala on alkanut toimia.

​

​