MITÄ ESIRUKOUS ON?

SISÄLTÖ:

OHEISMATERIAALIT:


Lähteet:

  • Dutch Sheets, Intercessory Prayer, Regal Books, 1996 USA.

  • Dick Eastman, Love On Its Knees, 1978 USA.


MIKSI RUKOUS ON VÄLTTÄMÄTÖNTÄ?

(Pääasiallinen lähde: Dutch Sheets, "Intercessory Prayer")

Monet ovat pohtineet seuraavia kysymyksiä:

  • Onko rukous todella välttämätöntä? Jos kaikkivaltias Jumala pystyy tekemään mitä tahtoo, miksi rukoilla?
     

  • Tarvitseeko Jumala rukouksiani, vai onko kysymys siitä, että Hän vain haluaa minun rukoilevan? Voisiko kaikkivaltias Jumala voisi tarvita jotakin meiltä.
     

  • Merkitsevätkö minun rukoukseni jotakin? Eikö Jumala joka tapauksessa toteuta tahtoaan?
     

  • Onko Jumalan tahdon toteutuminen automaattisesti taattu uskovan elämässä, vai onko sillä yhteys rukoukseen ja muihin tekijöihin? Onko kaikki, mitä minulle tapahtuu, yksinkertaisesti Jumalan sallimaa?
     

  • Miksi rukousvastausten saaminen kestää usein niin kauan?
     

  • Kuinka voin rukoilla tehokkaammin ei-uskovien puolesta? Onko tätä asiaa ylipäätänsä rukoiltava? Eikö Jumala ilman muuta halua pelastaa kaikki ihmiset? Pitääkö minun rukoilla ihmisille pelastusta yhä uudelleen ja uudelleen, vaan riittääkö, että yhden kerran pyydän tätä Jumalalta uskossa ja kiitän Häntä uskossa?
     

  • Onko rukousvastauksille jokin Jumalan aika, vai riippuuko ajoitus minusta?
     

  • Voiko Jumalan tahto maan päällä jäädä toteutumatta tai Hänen suunnitelmansa mennä pilalle, jos minä en rukoile?

Jos Jumala aikoo tehdä jotakin riippumatta siitä, rukoilemmeko vai emme, silloinhän Hänen ei tarvitse pyytää meitä rukoilemaan, eikä meidänkään tarvitse tuhlata aikaamme tarpeettomaan asiaan. Jos rukoilemisen vaikutus on samantekevä, voimme kaikki viettää lomaa ja antaa asioiden mennä niin kuin niiden on tarkoitus mennä.

Mitä jos John Wesley olikin oikeassa sanoessaan: "Jumala ei tee maan päällä mitään pelastustekoja muuten kuin vastauksena uskovien rukouksiin."? Se saisi minut menettämään yöuniani, muuttamaan elämäntapaani, sammuttamaan TV:n, jopa jättämään väliin joitakin aterioita.

 

Jumalan suunnitelma luomistyössä:
Yhteistyö ihmisen kanssa ja
ihminen Hänen edustajanaan maan päällä

 

Rukouksen välttämättömyys liittyy Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan Hänen luodessaan ihmisen.


Jumala loi ihmisen ja antoi tälle nimen "ihminen" (Adam). Usein, kun Raamatussa puhutaan "ihmisestä", käytetään juuri hebrean sanaa adam. Adam edustaa kaikkia meitä. Jumalan tarkoitus Adamin suhteen oli Hänen suunnitelmansa koko ihmissukua varten. Adam jälkeläisineen oli maan päällä Jumalan asiainhoitaja ja hallitsija, Jumalan edustaja.


1 Moos. 1:26-28: "Jumala sanoi: 'Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu."

Ps. 8:3-8 "...Mikä on ihminen!...Kuitenkin pidät hänestä huolen. Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella. Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi, asetit kaiken hänen valtaansa; lampaat ja härät, kaiken karjan, metsän villit eläimet, taivaan linnut ja meren kalat..."

Ps. 115:16: Taivas on Herran, maan hän on antanut ihmisille. (antaa - hebr. nathan 'määrätä jonkin osaksi') Jumala ei antanut pois maan omistuoikeutta, mutta Hän määräsi vastuun sen hallinnasta ihmiskunnalle.

1 Moos. 2:15: Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä." Adam oli Jumalan vartiomies maan päällä.

 

Toisen edustaminen tarkoittaa sanakirjan mukaan "toimia jonkin kuvana tai jäljennöksenä; puhua ja toimia toisen valtuuttamana; olla jonkin korvike tai vastine". Adamin tehtävä oli juuri tämänkaltainen.

 

"Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät." 1 Moos. 1:27 (Hebr. tselem: 'kuva, varjo, harhakuva, illuusio'). Adam oli hyvin paljon Jumalan kaltainen. 

 

Ps. 8:5-9 sanoo ihmisestä: "Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella." Jumala antoi ihmiselle jopa kyvyn lisääntyessään synnyttää iankaikkisia henkiä, mitä ominaisuutta Hän ei ollut uskonut yhdellekään toiselle luomalleen olennolle.

 

Jumala oli tunnistettavissa ihmisessä. 

Ihminen on Jumalan kuva, moraalinen, tahdoltaan vapaa, älykäs ja hengellinen olento, ja tämän vuoksi ihminen saattoi edustaa Jumalaa ja heijastaa Jumalan kunniaa (1 Kor. 11:7). Näin oli siihen asti, kunnes langetessaan syntiin Adam menetti Jumalan kirkkauden.

Adam edusti maan päällä Jumalaa ja Hänen tahtoaan ja oli täällä Hänen asiainhoitajansa. Maa ja sen vartioiminen ja hoitaminen oli Adamille annettu tehtävä. Se, miten asiat sujuisivat tällä planeetalla ja miten ihmisten elämä siellä kehittyisi, oli Adamin ja hänen jälkeläistensä vastuulla. Maan säilyminen paratiisina riippuisi ihmisestä. Pahan pääseminen valtaan riippuisi ihmisestä.

Voi kysyä, miksi Jumala otti tällaisen riskin. Sheets toteaa, että Raamatusta saamansa jumalakuvan perusteella hän on löytänyt vain yhden vastauksen: Jumala halusi perheen, poikia ja tyttäriä, joilla olisi henkilökohtainen yhteys häneen. Siksi hän loi omaan kaltaisuuteensa ensimmäisen ihmisparin, jotka synnyttäisivät uusia poikia ja tyttäriä paratiisiin kauniiseen ympäristöön — ja kaikki tämä oli "sangen hyvää".

Rukouksen tarpeellisuus perustuu periaattelle Jumalan ja ihmisen yhteistyöstä.

Adamin tähän planeettaan saamat valtuudet olivat niin täydelliset ja lopulliset, että hänellä — ei ainoastaan Jumalalla — oli myös mahdollisuus luovuttaa ne toiselle!

Tästä syystä Saatana saattoi sanoa Jeesukselle kiusatessaan tätä: "Kaiken tämän, koko maailman ja sen loiston minä annan sinun valtaasi, sillä se on annettu minun haltuuni ja minä voin antaa sen kenelle tahdon. Jos kumarrat minua, tämä kaikki on sinun." (Luuk. 4:6,7)
Se, mitä Paholainen sanoi siitä, että maailma oli annettu hänen haltuunsa, oli totta, ja Jeesus tiesi sen. Hän itse kutsuu Paholaista evankeliumeissa kolmasti "tämän maailman ruhtinaaksi" (Joh. 12:31, 14:30 ja 16:11)

Jumalan päätös toimia maan päällä ihmisten kautta oli niin täydellinen ja lopullinen, että se maksoi Hänelle itselleen ihmiseksi tulemisen, että Hän voisi saada takaisin sen, minkä Adam oli antanut pois. Jumalan oli synnyttävä osaksi ihmiskuntaa.

Mikään ei voisi olla painavampi todiste siitä, että Jumalan toimintaperiaate maan päällä on "ihmisen kautta". Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö ihmiset olisi Jumalan arvovallan ja toiminnan linkki tässä maailmassa.

Juuri tälle periaatteelle perustuu rukouksen välttämättömyys. Jo luomisessa Jumala valitsi ihmisen kautta toimimisen, ei toimimista ihmisestä erillään. Vaikka Jumala on suvereeni ja kaikkivaltias, Raamattu selvästi osoittaa, että mitä tulee asioihin maan päällä, Hän on rajoittanut itsensä toimimaan ihmisten kautta.

Jos tämä ei pidä paikkaansa, miksi tämä maailma sitten on tällaisessa kaaoksessa ja ihmiskunnan tila se mikä on? Tällainen asiantila ei ole Jumalan tahto, mutta Hänen on toteutettava tahtonsa ihmisen kautta.

Tämä periaate - Jumalan ja ihmisen yhteistyö - kulkee punaisena lankana läpi Raamatun:

  • Jumala tarvitsi uskollisia miehiä ja naisia.

  • Jumala tarvitsi kansan, jonka kautta toimia

  • Jumala tarvitsi profeettoja

  • Jumala tasrvitsi tuomareita

  • Jumala tarvitsi ihmiseksi syntyneen Messiaan

  • Jumala tarvitsee ihmisen käsiä laitettaviksi sairaiden päälle, ihmisen äänen julistamaan, ihmisen jalat toimittamaan asioitaan.

Jumalan ja ihmisen yhteistyön perusteella
 

  • Jumala pyytää Isä meidän -rukouksessa meitä anomaan, että Hänen valtakuntansa tulisi ja että Hänen tahtonsa tapahtuisi. Jos Hän joka tapauksessa aikoisi tehdä tämän, miksi hän pyytäisi meitä haaskaamaan aikaamme turhaan pyytämiseen?

  • Jeesus käskee meidän pyytää jokapäiväistä leipäämme — vaikka Hänen mukaansa Isä tietää meidän tarpeemme jo ennen kuin mme pyydämme. (Matt. 6:11)

  • Jeesus pyytää meitä rukoilemaan työntekijöitä elopellolle (Matt. 9:38) - vaikka Hän haluaa tätä vielä enemmän kuin me.

  • Paavali kehottaa rukoilemaan, että Jumalan sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi (2. Tess. 3:1) — vaikka Jumala itse jo suunnitteli tätä.
     

Nämä kaikki asiat ovat Jumalan tahdon mukaisia. Ellei minun rukoukseni jollakin tavalla vapauta Jumalaa toteuttamaan tahtoaan, miksi minun muuten pitäisi pyytä Häntä tekemään jotakin, minkä Hän tahtoo tehdä?


Elian hellittämätön rukous toteutti Jumalan tahdon

Esimerkki Jumalan tahdon toimeenpanneesta rukouksesta, johon kuitenkin liittyi kärsivällistä toistoa ja taistelua, on 1 Kun. 18. luvun kuvaus siitä, kuinka Jumala tarvitsi ja käytti ihmistä toteuttamaan Hänen tahtonsa rukouksen kautta. Siinä kerrotaan Eliasta, joka rukoilee sadetta kolmen ja puolen kuivan vuoden jälkeen. 

Myös Jaak. 5:17-18 mainitsee tästä tapauksesta ja toteaa, että juuri Elian rukoukset olivat myös lopettaneet sateen kolme vuotta aiemmin.

Luvun 18 ensimmäisessä jakeessa Jumala sanoi Elialle: "Mene ja näyttäydy Ahabille, niin minä annan sateen maan päälle." Tämän luvun lopussa, monien muiden tapahtumien jälkeen, Elia rukoili seitsemän kertaa, ja lopulta sade tuli.

Jakeesta 1 näemme, että kyseessä oli Jumalan tahto ja aloite, Jumalan idea ja ajoitus - ei Elian. Kuitenkin jonkun ihmisen piti rukoilemalla rukoilla.

Miksi Elian oli pyydettävä seitsemän kertaa? Jumala opettaa meille tässä, että meidän on rukoiltava, kunnes tehtävä tulee täytetyksi. Mutta miksi tarvittiin kärsivällisyyttä ja kestävyyttä rukouksessa, kun kerran kysymyksessä oli Jumalan oma tahto, ajatus ja ajoitus?

Kun sade lopulta tuli, tuottivatko sen todella Elian rukoukset, vai oliko hän vain sattumalta rukouksessa sinä hetkenä, kun Jumala lähetti sateen?

Jaakob vastaa tähän kysymykseen sanoessaan, että se, että tämän miehen "hellittämätön rukous" todellakin pysäytti ja jälleen toi sateen:

"Elia oli samanlainen ihminen kuin me. Hän rukoili hellittämättä, ettei sataisi, eikä maa saanut sadetta kolmeen ja puoleen vuoteen. Ja kun hän taas rukoili, taivas antoi sateen ja maa tuotti jälleen hedelmää." (Jaak. 5:17-18)

Kysymykseen, miksi Elian oli rukoiltava, on vain yksi looginen vastaus: Jumala on valinnut toimintatavakseen maan päällä toimia ihmisen kautta.

Siinäkin tapauksessa, että Herra itse haluaa aloittaa jotakin ja itse haluaa sitä, Hän tarvitsee ihmistä pyytämään tätä asiaa.

 

"Jumalan antamisella on erottamaton yhteys meidän pyytämiseemme. Se voima, jolla seurakunta voi valloittaa maailman, on saatavissa vain rukouksen kautta." (Murray, The Ministry of Intercessory Prayer, 1981) 

"Olen vakuuttunut siitä, että niin kuin Elian tapauksessa, kestävän rukouksen kautta vapautuu kumulatiivisesti Jumalan voimaa, kunnes Hänen tahtonsa tulee toteutetuksi." (Dutch Sheets)


Danielin esirukous vahvisti ja toimeenpani maan päällä Jumalan päätöksen. 

 

Danielin elämässä on toinenkin esimerkki rukouksen tarpeellisuudesta. V. 606 eKr. Israel oli viety pakkosiirtolaisuuteen. Vuosia myöhemmin Daniel näki Jeremian kirjasta, että pakkosiirtolaisuudelle määrätty aika, 70 vuotta, oli kulumassa umpeen.

Danielin reaktio oli epätavanomainen. Hän ei jäänyt passiivisesti odottamaan lupauksen toteutumista, kuten me usein teemme saadessamme lupauksen herätyksestä, vapautumisesta, paranemisesta yms. Hän näyttää ymmärtäneen, että Jumala odotti häneltä osallistumista, sillä hän sanoo "Minä käännyin Herran, Jumalani, puoleen armoa pyytäen, paastosin, pukeuduin säkkivaatteeseen ja istuin maan tomussa." (Dan. 9:3) 

Danielin kirjassa suoranaisesti sanota, että Israelin vapautuminen tapahtui Danielin rukouksen seurauksena, mutta tämän seikan saama painotus voimakkaasti viittaa siihen. Paul Billheimer sanoo:

"Daniel ilmeisesti ymmärsi, että esirukouksella oli osuutta profetian toteutumisessa. Jumala oli antanut tämän profetian, ja kun tuli aika täyttää se, Hän ei toteuttanut sitä rukousohjelmansa ulkopuolella. Jumala etsi miehen, jonka sydämelle Hän saattoi laskea esirukouksen taakan... Kuten aina, Jumala teki päätöksen taivaassa ja kutsui maan päältä miehen vahvistamaan tämän päätöksen esirukouksen ja uskon kautta." (Billheimer, Destined for the Throne, 1975)


Oman säätämyksensä vuoksi kaikkivaltias Jumala tarvitsee rukouksiamme voidakseen siunata maailmaa. 

Jumala tarvitsee rukouksiamme, vaikka Hänen olemassaolonsa ja olemuksensa ovat täysin riippumattomia luomakunnasta ja Hänellä on kaikki resurssit hallussaan.

Apt. 17:24,25 "Jumalan, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin - itse hän antaa kaikille leämän, henten ja kaiken muun."


Job. 42:1: "Kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa"


Ps. 50:10-12: "Minun on koko maanpiiri, kaikki mitä on"

"Jumalan voimakasta halua siunata maailmaa näyttää tietyllä tavalla rajoittavan sidonnaisuus esirukouksiin, jotka nousevat Hänen eteensä. Jumala haluaa herättää meissä esirukouksen hengen voidakseen antaa ihmiskunnalle siunauksiaan." (Murray)

"Antaessaan ihmiselle vapaan tahdon ja tehdessään ihmisestä työtoverinsa maapallon hallitsemisessa Jumala rajoitti itseään. Hän teki itsensä riippuvaiseksi siitä, mitä sinä ja minä teemme. Meidän rukouksemme ovat se mitta, jonka mukaan Jumala siunaa."(Murray)

Hes. 22:30,31: "Minä etsin heidän joukostaan miestä, joka korjaisi muurin ja seisoisi muurinaukossa minun edessäni maan puolesta, etten minä sitä hävittäisi, mutta en löytänyt. Sen tähden minä vuodatan heidän ylitsensä kiivauteni, hukutan heidät vihani tulella ja annan heidän vaelluksensa tulla heidän päänsä päälle, sanoo Herra, Herra."

Jumalan tahto ei ole, että jumalaton kuolee, vaan että hän kääntyy teiltään ja saa elää (Hes. 33:11). Jumalan pyhyys vaatii synnille rangaistusta, mutta Hänen rakkautensa haluaa aina armoa, parantumista ja uudistumista. Edellä esitettyjen jakeiden ajatus on tyrmistyttävä: "Minun vanhurskauteni ja oikeudenmukaisuuteni vaativat tuomiota, mutta rakkauteni halusi anteeksiantoa. Jos olisin löytänyt ihmisen pyytämään, että säästäisin tämän kansan, olisin voinut sen tehdä. Se olisi mahdollistanut minut olemaan armollinen. Mutta koska en löytänyt ketään, minun oli tuhottava heidät."

Dutch Sheets toteaa, että ajatus, että Jumala olisi rajoittanut itsensä toimimaan meidän ihmisten kautta, tuntuu epämiellyttävältä ja liian vastuulliselta meidän kannaltamme. Mutta tämän ja muiden raamatunpaikkojen, samoin kuin maailman nykytilan valossa, tämä tuntuu ainoalta mahdolliselta johtopäätökseltä.

Jumala joko haluaa maailman olevan nykyisenlainen, tai Hän ei halua. Jos Hän ei halua maailman olevan tällainen, niin kuin varmasti ei halua, on vain kaksi vaihtoehtoa: joko Hän on voimaton muuttaman asioita tai Hän odottaa meiltä jotakin, mikä mahdollistaisi muutoksen.

"...Jumala antaa ihmisten tehdä päätöksiä, jotka vaikuttavat historian kulkuun... Ihmisen toimimattomuus ei mitätöi sovitustyötä, mutta ihmisen toimimattomuuden takia sovitustyö voi jäädä panematta toimeen kadotettujen ihmisten osalta."(Wagner)

"Jeesus oli opettanut opetuslapsiaan rukoilemaan: 'Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä niin kuin taivaissa.' Ilmeinen johtopäätös tästä on, että Jumala on rajoittanut tietyn osan toiminnastaan odottamaan Hänen ihmistensä rukouksia. Jos he eivät rukoile, Jumala ei toimi. Taivas voi tahtoa, että jotakin tapahtuisi, mutta taivas odottaa ja rohkaisee ihmisiä maan päällä haluamaan tätä samaa asiaa ja rukoilemaan, että se tapahtuisi. Jumalan tahtoa maan päällä ei toteuta jokin tuonpuoleinen, kova ja kaiken tieltään raivaava voima, joka ei ota huomioon maan asukkaiden tahtoa. Jumala on säätänyt, että Hän viivyttää toimiaan etsiäkseen ihmistä, esirukoilijaa, joka eri tilanteissa pyytäisi 'tapahtukoon Sinun tahtosi maan päällä'." (R. Arthur Matthews)

Jumala tahtoo ensin jotakin taivaassa, ja sitten ihminen tahtoo samaa asiaa maan päällä.

"Jumala on tehnyt itsensä riippuvaiseksi meidän rukouksistamme. Rukouksen kautta seurakunnalla on valtuudet vaikuttaa maan päällä. Jumala toimii meidän rukoustemme kautta. Meidän uskonrukouksemme on se keino, jolla Jeesuksen pelastava voima voi tulla maailman osaksi." (Hallesby)

Kun Jeesus antoi meille lähetyskäskyn, hän itse asiassa antoi meille avaimet siihen vankilaan, jossa ihmiset elävät, mikä ikinä heidän kahleensa onkaan. (Jacobs)

Esirukous on kaikkien uskovien tehtävä. Joillakin esirukous on heidän ensisijainen palvelustehtävänsä ja erityinen armoituksensa Jumalalta (Jacobs)

Luuk. 2:37, Anna palveli temppelissä päivin ja öin rukouksessa ja paastossa.

Esirukous on korkein tehtävä, joka sinulla voi olla maan päällä.
 

Esirukous – toisia edustava rukous


Esirukouksemme toimivat Jeesuksen edustus- ja välitystyön perustalla

Esirukouksesta käytetään englannin kielessä termiä intercession tai intercessory prayer, joka kuvaa esirukouksen luonnetta paremmin kuin suomenkielinen vastine. Juridisena terminä "intercession" tarkoittaa välittäjänä toimimista, toisen puolesta puhumista,.

 

Intercession — välittäjänä toimiminen, toisen asian ajaminen - ei itsessään ole rukousta, mutta sitä voi sisällyttää rukoukseen. (Dutch Sheets)


Toisen edustamisen ja puolestapuhumisen käsitteen ymmärtäminen auttaa ymmärtämään, mitä esirukous on. Websterin sanakirjan mukaan verbi intercede (toimia välittäjänä, välittää, puhua puolesta) tarkoittaa mennä väliin, toimia välissä, toimia kahden osapuolen välissä sovun syntymiseksi erimielisyydessä tai riita-asiassa, olla välittäjänä. Tätä tapahtuu oikeussaleissa jatkuvasti.

Esirukous, intercession on enemmän kuin rukousta, se on elämäntapa. Se on tietysti myös rukouksen yksi osa-alue. Jeesuksen elämästä näemme toisen edustamisen puhtaimmillaan. Intercession on väliintuloa, itsensä altistamista toisten vuoksi, hinnan maksamista. (Dick Eastman, Love On Its Knees)


Rukouksena esirukous, intercession, on toimintaa, joka eniten vie meidät Jeesuksen kaltaisuuteen.

Adamin piti toimia Jumalan edustajana ja välittäjänä maan päällä, mutta syntiinlankeemuksen jälkeen hän itse tarvitse välittäjää itsensä ja Jumalan välille. Jeesus Kristus tuli maailmaan toimiakseen välimiehenä. Hän esitteli Jumalan ihmiselle, mutta hän myös esitteli ihmisen Jumalalle.

Jeesuksen toimiminen välittäjänä ei ollut rukousta, vaan se oli välitystyötä. 

"En usko, että se välitystyö (intercession), mitä Jeesus tällä hetkellä tekee taivaassa meidän puolestamme, on rukousta, vaan työtä." (Dutch Sheets)


"Sinä päivänä te anotte minun nimessäni; enkä minä sano teille, että minä olen rukoileva Isää teidän edestänne." (Joh. 16:26)


Dutch Sheets havainnollistaa tätä seuraavasti:

Jeesus on meidän välittäjänämme esittääkseen meidät Isälle vanhurskaina ja ominaan, ja esittää millä tavalla ajattelee Jeesuksen edustavan häntä Isän edessä: "Isä, Dutch on täällä puhuakseen kanssasi. Hän ei tule omien ansioidensa, vaan minun vanhurskauteni perusteeella. Hän on täällä minun nimessäni. Muistat, että minä menin Sinun ja Dutchin väliin ja valmistin hänelle pääsyn luoksesi. Hänellä on nyt joitakin pyyntöjä esitettävinä Sinulle." Ja voisin kuvitella Isän vastaavan: "Totta kai muistan, Poikani. Sinä olet tehnyt hänestä yhden meistä. Koska hän tulee sinun kauttasi, hän on aina tervetullut." Ja minulle Hän sanoo: "Tule rohkeasti armoistuimen luo, ja esitä pyyntösi."

Langennut ihminen tarvitsi välittäjän itsensä ja Jumalan väliin sovinnontekijäksi, samoin myös itsensä ja paholaisen väliin erottajaksi ja vapauttajaksi. Jeesus asetti entiselleen yhden herrauden ja purki toisen herrauden.

Jumala on yksi, ja yksi on välittäjän Jumalan ja ihmisen välillä, ihminen Kristus Jeesus. 1 Tim. 2:5

Meidän esirukouksemme toimivat aina tämän Jeesuksen edustus- ja välitystyön perustalla, ja tällä perustalla toimivat Jeesuksen välitystyön "jatkeena".

Kun esimerkiksi rukoilemme ei-uskovien puolesta, esirukouksemme perustuu sille, että Jeesus on jo tehnyt edustustyön heidän puolestaan. Anomme sen perusteella, mitä Jeesus on tehnyt. Hän tarvitsee ihmisen maan päällä pyytämään, että Jumalan valtakunta tulisi ja Hänen tahtonsa tapahtuisi ja että työmiehiä lähetettäisiin evankeliumin työhön. Pyydämme tätä Isältä Jeesuksen nimessä, täysin Jeesuksen sovitustyön pohjalta.


Me olemme Jumalan tuottamien asioiden jakajia

Kun meidän esirukouksemme toimivat Jeesuksen edustus- ja välitystyön jatkeena, ne eroavat Jeesuksen välitystyöstä siten, että ne eivät tuota mitään, ne vain jakavat ja levittävät sitä, mitä Jeesus on tuottanut.

 

Meidän ei tarvitse tuottaa mitään - sovitusta, vapautusta, voittoa jne. - me jaamme Jeesuksen tuottamia samalla tavoin kuin opetuslapset jakoivat Jeesuksen siunaamia leipiä ja kaloja.

Meidän kutsumuksemme ja toimintamme esirukoilijoina ei ole korvata Jumalaa, vaan vapauttaa Hänet toimimaan.

Saamme rohkeutta esirukoustehtävässämme, kun ymmärrämme, että
 

  • Tuottaja yksinkertaisesti vain haluaa välittää tuottamiaan asioita meidän esirukoustemme kautta.

  • Jumalan ja ihmisen ainoa välimies Jeesus haluaa toteuttaa välitystyötään meidän esirukoustemme kautta.

  • Voittaja haluaa voittonsa vahvistettavaksi meidän esirukoustemme kautta.

  • Sovituksen aikaansaaja on antanut meille sovituksen viran ("Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran." 2 Kor. 5:18). Me edustamme nyt Jeesusta maan päällä Hänen edustajantehtävässään.

 

Me ihmisinä emme vapauta tai sovita ketään, 
me emme voita vihollista. 

Jeesus on jo tehnyt tämän työn,
sovitus, vapautus ja voitto ovat täydellisiä.
e on täytetty! 

Mutta meidän on rukouksen kautta pyydettävä Jumalalta näiden asioiden toimeenpanoa.

Esirukous on Jeesuksen välittäjäntyötä Hänen Ruumiinsa, seurakunnan kautta. Meidän rukouksemme toimivat ihmisen ja Jumalan välillä jo aikaansaadun sovituksen toimeenpanemikseksi, ja ihmisen ja paholaisen välillä Golgatalla jo saadun voiton vahvistamiseksi käytännössä.

"Esirukous on kaksitahoista: toisaalta välitämme Jumalan apua toiselle ihmiselle, toisaalta toimeenpanemme toisen ihmisen vapautusta vihollisen valloista."

Jeesus tarvitsee ihmisiä maan päällä edustamaan itseään vastaavasti kuin Isä tarvitsi Jeesusta maan päällä. Isän ihmisenä toimi Jeesus, Jeesuksen ihmisinä toimimme me, seurakunta.


"Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät" (Joh. 20:21)

Edustaja on joku, joka on lähetetty. Lähetetyllä edustajalla on arvovaltaa, niin kauan kuin hän edustaa lähettäjäänsä. Lähettäjä on tärkeämpi kuin lähetetty.

Jeesus oli Isän lähettämä. Siksi Hänellä oli arvovaltaa.

 

Sama pätee meihin. Meidän arvovaltamme on seurausta siitä, että olemme lähetettyjä, edustamme Jeesusta.

 

Niin kauan kuin pysymme tässä asemassa, toimimme Hänen arvovallallaan, ja Hän on se, joka saa aikaan tekoja meidän kauttamme. Me vain jaamme sitä, minkä Hän on aikaansaanut ja tuottanut. Me vahvistamme ja toimeenpanemme Hänen voittonsa.


Jumalan ja ihmisen yhteistyön malli

Näin toimii Jumalan ja ihmisen yhteistyö:

  • Jeesus on voittaja - me olemme voiton vahvistajat, toimeenpanijat.
     

  • Jeesus on Lunastaja - me päästämme lunastetut vapaiksi
     

  • Jeesus on Pää - me olemme ruumis.
     

  • Minun esirukoukseni toimeenpanevat Jeesuksen jo aikaansaaman täydellisen edustustyön.
     

  • Jeesuksen työ antaa minun rukouksilleni arvovallan - Minun rukoukseni vapauttavat hänen työnsä vaikutuksen.
     

  • Minun rukoukseni aktivoi Hänen työnsä - Hänen työnsä pätevöittää ja valtuuttaa minun rukoukseni.
     

  • Jumalan valtakunnassa me emme ole tuotantopuolella, vaan jakelupuolella. Siinä on suuri ero. Hän on tuottaja, me olemme levittäjiä.

 

Jumalan suunnitelma on, että tavalliset ihmiset, kuten sinä ja minä, 

  • kokosydämisesti uskomme Golgatan voittoon ja Jeesuken täytettyyn työhön ja

  • astumme tehtäväämme Jeesuksen lähettiläinä, Voittajan valtuutettuina edustajina.

Meidän tehtävämme ei ole vapauttaa, vaan uskoa Vapahtajaan

Meidän tehtävämme ei ole parantaa, vaan uskoa Parantajaan.

Toinen vaihtoehto on, että annamme ristillä saadun voiton mennä hukkaan, jätämme kiusatut kiusattuun tilaansa, huudamme vaikenemalla: "Ei ole toivoa!" - ja kuulemme Isän sanovan: "Etsin, mutten löytänyt ketään", ja kuulla Pojan vaikeroivan: "Työntekijät - missä ovat työntekijät?"

 

> Etusivulle