Rukous Hengessä, osa 3

Rukous Pyhässä Hengessä kielillä puhuen

SISÄLTÖ:

 

OHEISMATERIAALIT:

 

Johdanto:

 

Tässä Rukous Pyhässä Hengessä -opetuksessa on tähän mennessä puhuttu siitä, että Rukous Hengessä on rukousta Jumalan omassa ulottuvuudessa (eli hengen alueella) koska Jumala on Henki, sekä rukousta Jumalan Hengen valtaamana ja varustamana.

Pyhä Henki herättää ja vaikuttaa meissä rukousta ja johdattaa sen sisältöä. 

"Rukous Pyhässä Hengessä kielillä puhuen" täydentää kuvan siitä, kuinka Jumala on täydellisesti varustanut uuden liiton uskovat rukoilemaan:

1. Saamme rukoilla hengen uudessa tilassa
2. Pyhä Henki vaikuttaa ja johdattaa rukouksemme, 
3. Pyhä Henki jopa antaa ylijärjellisesti oikeat sanat suuhumme rukoillaksemme oikeiden asioiden puolesta

Mitä kielilläpuhuminen on?

Kielilläpuhuminen on ylijärjellistä rukouskieltä ja puhetta, jota vain Jumala ymmärtää.

Uudessa testamentissa kielilläpuhumisen käsite tarkoittaa Pyhän Hengen vaikuttamaa ja mahdollistamaa rukouskieltä, jonka vain Jumala ymmärtää. 

"Sillä kielillä puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle; ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä." 1 Kor 14:2

Kielilläpuhuminen on itselle tuntemattoman kielen sujuvaa puhumista rukous- tai profetointitilanteessa ylijärjellisellä, Pyhän Hengen mahdollistamalla tavalla.

Kielillä puhuminen ei ole järjetöntä, mielivaltaista puhetta, vaan sitä voisi luonnehtia ylijärjelliseksi puheeksi. Siitä puuttuu luonnolliselle kielelle ominainen, älyyn ja muistiin pohjautuva tieto kielellisen yksikköjen merkityksistä.

Onko kielillä puhuttu kieli jotain olemassaolevaa kieltä?

Usein Paavalin sanat "vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielellä" 1 Korinttolaiskirjeen 13. luvun 1 jakeessa heti hengellisiä lahjoja käsittelevän jakson perässä on tulkittu tarkoittamaan, että kielillä voidaan puhua myös enkelten kieltä — mutta ilmaisu voi olla myös Paavalin retorinen, tyylillinen tehokeino, jolla hän tahtoi sanoa: "Vaikka puhuisin miten suloisesti ja hengellisesti, kuin taivaan enkelit, mutta minulla ei olisi rakkautta, en olisi mitään."

On ollut tilanteita, joissa kielet on tunnistettu, kuten ensimmäisenä helluntaipäivänä.

Kun tämä ääni kuului, kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymmälle, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä. Ja he ihmettelivät sanoen: ”Eivätkö nämä kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet?  Apt. 2:6-8

Myös kirjallisuudessa  ja  todistuksissa esimerkiksi lähetyskentiltä on ollut  esimerkkejä siitä, että joku läsnäollut ulkomaalainen tai kielitaitoinen on  ymmärtänyt jonkun rukoilijan kielilläpuhuttua kieltä. Joissakin tapauksissa kielilläpuhumisen kautta on välittynyt jokin sanoma. Tällainen ei kuitenkaan ole kovin tavallista.    

 

Yhtä lailla on kokemusta siitä, ettei kieliä ole pystytty tunnistamaan olemassa oleviksi.

 

On mahdollista, että kielilläpuhutut kielet ovat henkilökohtaisia tai jopa ainutkertaisia.

Kielilläpuhumisesta käytetään tieteellistä termiä "glossolalia". Kaikki ei-uskovien kielitieteilijöiden pyrkimykset analysoida ja ymmärtää rukouskieliä ja siten osoittaa niiden olevan järjetöntä äänteiden yhdistelyä ovat jo lähtökohtaisesti epäonnistuneita, koska niissä ei oteta huomioon Raamatussa annettua kielilläpuhumisen perusmääritelmää. Kielilläpuhuminen on Jumalalle tarkoitettu puhetta, jota toinen ihminen ei voi ymmärtää (muutoin kuin joissakin erityisissä poikkeustapauksissa). Jos sitä voisi kielentutkija analysoida ja kääntää, se ei olisi enää salaisuuksien puhumista Jumalalle hengessä.

 

Kun kielitieteilijä (kuten esim. William Samarin ja John Kihldahl) toteaa, ettei hän itse, eikä kukaan hänen kollegoistaan, ole pystynyt tunnistamaan ja tulkitsemaan kielilläpuhuttuja kieliä tai että nämä kielet eivät täytä luonnollisen kielen tunnusmerkkejä (joita Charles F. Hockett on erotellut kuusitoista), se on odotettavissa oleva ja loogisesti välttämätön seuraus siitä, mitä Raamattu sanoo kielilläpuhumisen luonteesta ja olemuksesta. Raamatussa nimenomaan määritellään kielilläpuhuminen rukouskieleksi, joka on tarkoitettu pelkästään Jumalan ymmärrettäväksi. 

Se, että kukaan ei voi ymmärtää kielilläpuhutta rukousta, on nimenomaan odotettavissa. Se, että merkitys ei ole puhujan eikä sivullisen kuulijan tiedossa, kuuluu tämän puheen erityiseen ominaisluonteeseen, joka erottaa sen kaikista muista kielistä.

On selvää, että jos kielen merkitys on ainoastaan Jumalan tiedossa,

kieli ei täytä luonnollisen, puhujan ymmärtämän kielen kriteereitä. 

Kielilläpuhuminen ei ole luonnollista inhimillistä kieltä eikä sitä tule tutkia luonnollisen kielen lähtökohdista käsin. 

Miten kielilläpuhuminen syntyy?

Kielilläpuhumisen syntymekanismia ei voi selittää.

Kielilläpuhumisen syntymistä ei voi selvittää millään tieteellisellä menetelmällä. Siinäkään tapauksessa, että tiede tunnustaisi hengellisen, aineettoman ulottuvuuden olemassaolon, ei ole mahdollista saada tietoa siitä, miten ihmisen hengelliset ja fysiologiset toiminnot ovat yhteydessä toisiinsa. Tämä yhteys on ihmisen havainnointimahdollisuuksien ja tiedon ulkopuolella. Emme tiedä, mitä on "henki", millainen on aineeton olemuksemme ja miten Pyhä Henki vaikuttaa siihen ja sitä kautta rukouskielen syntymiseen.

Kielilläpuhuja ei itsekään tiedä, miten puhe syntyy ja mitä tarkalleen tapahtuu, kun hän puhuu kielillä. Hän pystyy määrittelemään ja toteamaan asian vain Pyhän Hengen antamaksi hengelliseksi lahjaksi ja kyvyksi, jota hänellä ei ollut ennen vaan jonka hän sai tietyssä tilanteessa.

Kielilläpuhumisen syntytapaa ei voi tutkia, mutta kielilläpuhumista voi kuvailla käytännön kokemuksen ja teologisen tiedon pohjalta. 

Sellaisella henkilöllä, jolla ei ole omakohtaista kokemuksellista tietoa kielilläpuhumisesta, ei ole edellytyksiä täysin ymmärtää ja analysoida sitä ilmiönä.

Oikeaa kielilläpuhumista ei itse voi tuottaa jollain tietoisesti käytetyllä tekniikalla. Joka väittää näin, ei tiedä, mistä on kysymys.

 

Kielitieteilijä William Samarin on sanonut, että periaatteessa kuka tahansa pystyy löytämään kielilläpuhumisen konstin ("trick") ja tuottamaan tällaista puhetta. Hän toteaa, että itsekin on onnistunut tällä tavalla helposti tuottamaan joitakin sanoja "kielilläpuhumista", vaikka ei ole helluntailainen kristitty (Samarin, Tongues of Men and Angels. The Religious Language of  Pentecostalism, 1972, 227–228). Mutta sen sijaan, että tämä toteamus vahvistaisi Samarinin näkökannan, jonka mukaan kielillipuhuminen on järjetöntä äänteiden yhdistelyä, se osoittaa vääjäämättä, että häneltä puuttuu omakohtainen kokemus kielilläpuhumisesta. Juuri tämä henkilökohtainen kokemus olisi välttämätön tämän ilmiön ymmärtämiselle. 

Vain sellaisella henkilöllä, joka itse puhuu kielillä, on suora, kokemusperäinen tieto siitä, miten kielilläpuhuminen syntyy ja miltä se tuntuu - vaikka hän ei pystykään selittämään sitä "teknisesti". 

Kielitieteilijä Mark Cartledge, joka itse on uskova ja puhuu kielillä, on todennut, että kielilläpuhumisen perinteisessä tutkimuksessa ei ole onnistuttu tunnistamaan ja analysoimaan sitä kokemuksena, joka on selkeästi henkilökohtainen ja uskonnollinen, ja jossa tulisi ottaa huomioon nimenomaan puhujan näkökulma. 

Onko kielilläpuhutussa kielessä merkitys?

Kielilläpuhumisen uusitestamentillinen määritelmä ja Paavalin maininnat asiasta osoittavat selkeästi, että kielilläpuhutulla kielellä on merkitys. Tämä merkitys ei kuitenkaan ole inhimillisen älyn tunnistettavissa, eli puhuja ja hänen puheensa kuulevat henkilöt eivät ymmärrä sitä. Merkitys on heidän ulottumattomissaan vastaavalla tavalla kuin minkä tahansa tuntemattoman kielen sanojen sisältö. 

 

Kielilläpuhutuilla kielillä kuitenkin on merkitys, jonka vain Jumala ymmärtää. Ja juuri Jumala on tämän puhutun viestin kohde. Näin ollen se persoona, jolle puhe on tarkoitettu, ymmärtää sen, mutta viesti on salattu muilta. 

Kielilläpuhutulla kielellä on yhtäläisyyksiä normaalin puheen kanssa, mutta nämä kaksi ovat kuitenkin eri ilmiöitä ja niistä puhutaan Uudessa testamentissa eri käsitteinä. 


Kielilläpuhuja kommunikoi Jumalan kanssa hengellään, ei ymmärryksellään.

 

Paavali jakaa selvästi rukouksen

sellaiseen, mikä tapahtuu "ymmärryksellä", siten, että rukoilija itse tuottaa ja ymmärtää puheensa sisällön, ja
sellaiseen, mikä tapahtuu "hengessä" (mikä samassa tekstiyhteydessä on täsmennetty kielilläpuhumiseksi.)

Kuinka siis on? Minun on rukoiltava hengelläni, mutta minun on rukoiltava myöskin ymmärrykselläni; minun on veisattava kiitosta hengelläni,mutta minun on veisattava myöskin ymmärrykselläni. 1 Kor. 14:15

Kummankinlainen rukous — niin hengessä kuin ymmärryksellä tapahtuva — on Pyhän Hengen vaikuttamaa ja johdattamaa edelläkäsitellyn opetusosion "Rukous Hengessä 2" tarkoittamassa mielessä.
 

Kielilläpuhumisen tehtävät


Miksi Jumala on asettanut ja antanut kielilläpuhumisen lahjan? Tiivistettynä voi sanoa, että kielilläpuhuminen lahjana ja ilmiönä on olemassa 

 

1. puhujaa itseään varten (henkilökohtainen rakentuminen)

2. Jumalaa varten (Hän haluaa vastaanottaa Hengessä tuotettua rukousta)

3. toisia ihmisiä varten (Kielillä voi rukoilla toisten ihmisten puolesta eri tavalla kuin ymmärryksellä.)

Kielilläpuhumisella on useita tehtäviä:

Kielilläpuhuminen on merkki

 

Samassa välittömässä yhteydessä, jossa Jeesus juuri ennen taivaaseen astumistaan käski seuraajiaan "menemään kaikkeen maailmaan ja saarnaamaan evankeliumia kaikille luoduille", todeten yleispätevästi, että se joka uskoo ja kastetaan, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen, Hän myös sanoo kielilläpuhumisen olevan yksi uskovia seuraavista merkeistä.

"Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi." Mark. 16:17-18

Matteuksen evankeliumin 28 luvun ja Apostolien tekojen 1 luvun vastaavassa kuvauksessa samasta puheesta Jeesuksen taivaaseenottotilanteessa todetaan vielä tarkemmin, että Jeesus puhui tässä yhteydessä ajasta ja toiminnasta, jotka jatkuisivat "maailman loppuun asti" ja "aina maailman ääriin asti".

Kielilläpuhuminen on 

  • Merkki Jumalan yliluonnollisesta toiminnasta, joka vahvistaa julistetun sanan

  • Merkki Pyhän Hengen kasteesta: Uuden testamentin kaikissa kuvauksissa Pyhän Hengen kasteesta on mukana näkyvä kielilläpuhumisen merkki.

 

Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Apt. 10:45-46

Henkilökohtainen hengellinen rakentuminen

Kielilläpuhuminen hengelliseksi rakentumiseksi on tarkoitettu kaikille uskoville. Kaikki tarvitsevat sitä.

 

Kielilläpuhuminen, jota Paavali itse henkilökohtaisessa rukouselämässään harrasti sanojensa mukaan erittäin paljon (1 Kor. 14:18), tuo rukouselämäämme uusia mahdollisuuksia, jotka rakentavat ja vahvistavat meitä hengellisesti.

 

Kielillä puhuva rakentaa itseään. 1 Kor. 14:4

Kielilläpuhuminen antaa meille mahdollisuuden kommunikoida Jumalan kanssa tavalla, joka ei rajoitu omaan tietoomme tai ilmaisukykymme.

Kielilläpuhuminen harjoittaa henkeä. Se on täysin hengellistä toimintaa, Pyhän Hengen ja ihmisen hengen erityistä yhteistyötä.

Kielilläpuhumisen avulla on helpompi rukoilla pitkään — ja viipyminen rukouksessa Jumalan edessä vahvistaa sisäistä ihmistämme.

Kielillä puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle. 1 Kor. 14:1

Kielillä rukoileminen, kuten edellä on todettu, on nimenomaan puhetta Jumalalle. Hengessä rukoilija voi puhua salaisuuksia Jumalalle. (Tätä ei ole tarkemmin määritelty, muuten salaisuudet eivät olisikaan salaisuuksia.) Rukoustilanne on henkilökohtainen, Jumalan ja tämän ihmisen välinen.

 

Selitettynä Hengen ilmoituksen esilletuonti muita varten

Kielilläpuhuttu viesti voi sisältää muita varten profeetallisen sanoman tai muun Hengen ilmoituksen, joka tuodaan esille toisen armolahjan, kielten selittämisen avulla.

Jos minä nyt, veljet, tulisin luoksenne kielillä puhuen, mitä minä teitä sillä hyödyttäisin, ellen puhuisi teille ilmestyksen tai tiedon tai profetian tai opetuksen sanoja? 1 Kor. 14:6

Seurakunnassa ja julkisesti tapahtuva kielilläpuhuminen, joka mainitaan 1 Kor. 12:28-30:ssa seurakunnan armolahjojen luettelossa, eroaa yksityisestä kielilläpuhumisesta siten, että siinä ei puhuta Jumalalle eikä salaisuuksia hengessä, vaan tuodaan esiin muille tarkoitettua profetian tai ilmestyksen sanomaa. Tällaiseen puheeseen on liityttävä puhujan itsensä tai toisen esiintuoma selitys. Kyseessä ei ole "tulkkaaminen", eli selittäjä ei yleensä itse yliluonnollisesti ala ymmärtää tätä kieltä sana sanalta. Hän saa selityksen suorana tietona Pyhältä Hengeltä.

Samoin tekin, koska tavoittelette henkilahjoja, niin pyrkikää seurakunnan rakennukseksi saamaan niitä runsaasti. Sentähden rukoilkoon se, joka kielillä puhuu, että hän taitaisi selittää. 1 Kor. 14:12-13

Jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön; mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle. 1 Kor. 14:27-28

Kun Paavali toteaa 1 Korinttolaiskirjeen luvussa 12, etteivät kaikki puhu kielillä, hän kommentoi erilaisten Hengen voimavaikutuksien ja armoitusten luetteloa, joka alkaa sanoin "kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi" (1 Kor. 12:7). Kysymyksessä on armolahjojen julkinen toiminta ja hengellisten virkojen toiminta seurakunnassa. Kuten kaikki eivät ole opettajia tai apostoleja, samoin kaikki eivät tuo esiin hengen ilmoitusta seurakunnassa kielillä tai kieliä selittämällä.  

29 Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja? 
30. Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään? 1 Kor. 12:29-30

 

Jumalan ylistäminen

Kielillä puhuja tuo esiin Jumalan suuria tekoja ja Jumalan kunniaa.

Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. ---me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja. Apt. 2:4,11

sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Apt. 10:46

Minun on veisattava kiitosta hengelläni...Sillä jos ylistät Jumalaa hengessä, kuinka oppimattoman paikalla istuva saattaa sanoa "amen" sinun kiitokseesi? 1 Kor. 14:15-16

Esirukous

Kielilläpuhuminen tuo esirukoukseen uuden ulottuvuuden, jossa Jumalan Henki itse antaa rukoilijalle niin aiheen kuin sanat ja kirjaimellisesti auttaa meidän heikkouttamme rukouksessa ja rukoilee meidän suullamme Jumalan tahdon mukaan.

Voimme rukoille kielillä sellaisten tarpeiden ja asioiden puolesta, joista emme ole itse tietoisia.

Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä. Room. 8:27

Tästä lisää alempana kohdassa "Kielilläpuhuminen ja esirukous".

Millaista kielillä rukoileminen on?

 

 

Kielilläpuhuminen tuo uskovan rukouselämään jatkuvan, konkreettisella tavalla yliluonnollisen ulottuvuuden

 

Kielilläpuhuminen tuo rukouselämään jotakin konkreettisella tavalla yliluonnollista. Yliluonnollisuudestaan huolimatta se tulee pian niin arkipäiväiseksi osaksi rukousta, ettei asian ihmeellisyyttä tule välttämättä edes ajatelleeksi.

Kielillä rukoileminen on kokemuksena inhimillisestikin sykähdyttävää ja kiinnostavaa, sillä puhuja saa kokea, miltä tuntuu puhua vaikkapa jotain sävelkorkeusvaihteluille perustuvaa Aasian kieltä, ja miten nämä oman äidinkielemme näkökulmasta erikoiset äänteet syntyvät.

Henkilöt, jotka eivät normaalisti osaa ääntää suomen kielelle vieraita äänteitä, pystyvät kielillä puhuessaan näiden äänteiden täydelliseen lausumiseen.

Kielilläpuhuja hallitsee itse puhettaan

Kielilläpuhumisessa on olennaista, että rukoilija puhuu itse, hän hallitsee ja kontrolloi puhettaan, vaikkei itse ymmärräkään sitä.

Tämä on seikka, jonka jokainen kielillä puhuva henkilö tietää ja on kokenut. Tähän viittaavat myös Paavalin sanat, että puhuja on "minä", henkilö itse. 

Sillä jos minä rukoilen kielillä puhuen, niin minun henkeni kyllä rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön. 
Minun on rukoiltava hengelläni, 1 Kor. 14:14-15

Kielilläpuhumisessa puhe-elinten käyttäminen on ihmisen osuus. Artikulaation ohjaaminen, äänteiden muovaaminen ja kielen merkityssisällön synnyttäminen on Pyhän Hengen vaikuttama yliluonnollinen osuus.

Ellei ihminen omalla tahdollaan ja aktiivisuudellaan käynnistä ja ylläpidä puheen mekaniikkaa, Pyhä Henki ei myöskään pakota häntä puhumaan eikä tuo ilmaisua esiin.

Kielilläpuhuminen ei tapahdu hurmoksessa

 

Kielilläpuhuminen tapahtuu normaalissa tietoisessa valvetilassa.

Kristillinen kielilläpuhuminen eroaa täysin pakanauskontojen hurmoksellisista kielilläpuhumisilmiöistä ja demonisesta puheesta, jossa ihminen ei itse hallitse puhumistaan.

On siksi valitettavaa, että vuoden 1992 raamatunkäännökseen 1 Korinttolaiskirjeen 14:19:ään on korjaustenkin jälkeen jätetty harhaanjohtava sana "hurmoskieli", joka ei vastaa alkukielen ilmaisua ("kieli"). Tällainen ilmaisu ei ole pätevä käännös, vaan kääntäjän omaan tulkintaan ja teologisiin käsityksiin pohjautuva termi.

Rukoilija, jolla on kielillä puhumisen lahja, voi itse valita ja päättää, puhuuko omaa kieltään vai rukouskieltä vai vuorotteleeko niitä keskenään.

Rukoilija voi avata suunsa puhuakseen kielillä aivan samalla tavalla kuin hän avaisi suunsa puhuakseen omaa äidinkieltään tai jotain osaamaansa vierasta kieltä.

Kielilläpuhuminen on mahdollista missä tahansa tilanteessa, jossa voi puhua äidinkieltäkin tai muuta kieltä.

Kielillä voi puhua myös äänettömästi.

Rukoilija voi myös keskeyttää kielilläpuhumisen milloin haluaa.

Kielillärukoileminen ei edellytä mitään erityistä tunnetilaa

 

Kuten normaaliinkaan puheeseen, kielillä rukoilemiseen ei tarvita mitään erityistä tunnetilaa. (Tässäkin suhteessa vuoden 1992 raamatunkäännöksen termi "hurmoskieli", joka viittaa haltioituneeseen tunnetilaan, on virheellinen ja  harhaanjohtava.)

Kielilläpuhuminen ei ole autuaassa tunnekuohussa solmuun mennyttä ekstaattista, sopertavaa puhetta. Kielillä voi puhua missä vain, aivan arkisten tilanteiden ja toimien lomassa. 

Koska kielilläpuhuja hallitsee omaa puhettaan, Paavali varoittaa seurakuntaa käyttäytymästä kokouksissaan ikään kuin kielilläpuhuminen ei olisikaan hallittavissa, jolloin ulkopuoliset, uskosta osattomat ihmiset voivat saada vaikutelman, että kaikki nämä yhteen ääneen tuntematonta rukouskieltään puhujat ovat järjiltään.

Jos nyt koko seurakunta kokoontuisi yhteen ja kaikki siellä puhuisivat kielillä ja sinne tulisi opetuksesta tai uskosta osattomia, eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne? 1 Kor.14:23

 

Millaista on rukouskieli?

Rukoilijalla on yleensä yksi peruskieli, mutta säännöllisiä kieliä voi olla myös useampi.

Kielilläpuhuja ei yleensä pysty itse määräämään, mitä näistä kielistä hän alkaa puhua. Joissakin tilanteissa rukoilija saattaa puhua aivan uutta kieltä, jota ei ole ennen puhunut. Peruskieli saattaa vaihtua toiseksi ajan kuluessa.

Rukouskieli on rikasta, selkeää ja järjestelmällistä
 

Rukouskieli on sanastoltaan vaihtelevaa ja ääntämykseltään selkeää.

Rukouskielen sävelkorkeus ja äänenvoimakkuus vaihtelevat kuten normaalissakin kielessä. Sävelkorkeuden vaihteluissa voi havaita järjestelmällisyyttä.

Rukouskielestä voi myös selvästi erottaa äännejärjestelmän: siinä esiintyy tietty valikoima merkityksellisiä äänteitä, kun taas toiset äänteet puuttuvat siitä kokonaan — kuten luonnollisestakin kielestä.

Esimerkiksi suomen kielessä on vain yksi s-äänne, ja sitä voi sihisyttää tai suhisuttaa miten haluaa, ilman että sanan merkitys muuttuu (lukuunottamatta sakki, shakki). Englannin ja venäjän kielessä erilaisella s-äänteellä kuitenkin on merkitystä erottavava tehtävä (englannin sea – meri. she - hän; venäjän sto - sata, shto - mikä.)       

Suomen kielessä ”L”-äänne on aina sama -  Liisa, Lauri. 

Venäjän kielessä sen sijaan erilaiset L-äänteet muuttavat sanan merkitystä – (luk-sipuli, ljuk-viemärikaivo).

Rukouskieli on myös foneettisesti yhtenäistä, sen ääntäminen on säännönmukaista. Niin kauan kuin puhuja puhuu tätä kieltä, äänteet noudattavat tiettyä ääntämispaikkaa ja -tapaa ja kuulostavat samanlaisilta.

Eri kielissä samantapaisten äänteiden ääntämispaikka on hieman erilainen 

Esim. venäjän "s" on terävä ja ääntyy ylempänä kuin suomen aika suhiseva "s". 

Venäjän "d" ääntyy etuhampaissa, suomen d kitalaessa.

Kun ulkomaalainen puhuu toista kieltä aksentilla, se johtuu juuri tästä. On totuttu ääntämään äänne tietyssä paikassa. On melko helppo tunnistaa, milloin suomea puhuva ulkomaalainen on virolainen, venäläinen tai englantilainen.

Moni pystyy tunnistamaan rukouskielensä säännöllisessä äännejärjestelmässä yhtäläisyyksiä jonkin tunnetun kieliryhmän kanssa: "Puhun varmaan jotain slaavilaista kieltä." tai "Kieleni on sukua heprealle tai arabialle."

Rukouskielestä voi erottaa selvästi lauseita, ja jonkin aikaa sitä kuunneltuaan myös usein toistuvia sanoja ja lausekkeita sekä hahmottaa kieliopillisia merkitysyksiköitä, esim. sanojen päätteitä.

Nämä järjestelmälliset piirteet ovat rukouskielessä ilmeisiä ja helposti havaittavia, ja järjestelmällisyyttä on havaittavissa kielen eri tasoilla. 

Selkeästä kristillisestä kielilläpuhumisesta kuulee heti, ettei se voi olla hurmoksellista merkityksettömien tavujen yhdistämistä, kuten joissain yhteyksissä on määritelty.

Jos kielillä puhutaan olemassaolevia kieliä, kuten Uuden testamentin opetusta ja mainintoja kielilläpuhumisesta usein on tulkittu, onkin selvää, että rukouskielessä on havaittavissa kaikki nämä luonnollisen kielen järjestelmälliset piirteet.


On tapauksia, että rukoilija on kuullut myös jonkun toisen puhuvan hengessä samaa rukouskieltä kuin hän itse.

Rukousta käsittelevässä kirjallisuudessa ja uskovien kokemuksissa on monia esimerkkejä siitä, että rukoustilanteessa läsnäollut ulkomaalainen tai kielitaitoinen henkilö on ymmärtänyt jonkun puhumaa kieltä — vaikka se ei olekaan kovin tavallista.

Täysin kyseessä olevia kieliä osaamattomien afrikkalaisen, amerikkalaisen ja venäläisen on kuultu puhuvan puhdasta suomea, venäläisen puhuvan englantia New Yorkin aksentilla, jne.

Periaatteessa rukouskieli kuulostaa samalta kuin jokin tuntematon kieli, jota voi kuulla joltakin radio- tai TV-kanavalta. Joskus kielilläpuhuja saattaa esim. uutislähetyksessä tai muussa tilanteessa kuulla kieltä, joka muistuttaa hänen rukouskieltään. 

Kielilläpuhuminen, kun sitä kuuntelee esim. seurakunnan rukoustilanteissa, kuulostaa samalta kautta maailman. Äidinkielenään täysin erilaisia kieliä puhuvien henkilöiden rukouskielet eivät eroa toisistaan sen perusteella, mistä puhuja on kotoisin. 

Rukouskieli on käytännön rukoustilanteissa usein tavallista puhetta soljuvampaa ja sujuvampaa, koska sitä ei rajoita puheen sisällön miettiminen.  Koska puhujan ei tarvitse kiinnittää huomiotaan puheen merkityksen rakentamiseen, kielillä on helpompi puhua kuin tavallisella kielellä ja paradoksaalisesti usein myös helpompi ilmaista itseään rukouksessa, vaikka ei ymmärräkään sanoja.

Ajatukset, joita rukoilijalla on mielessään, yhdistyvät rukouskielen äänteiden virtaan ja sanojen muotoihin ja tekevät puheesta vivahteikasta ja ilmeikästä. Rukoilija ei puhuessaan tiedä, mikä on seuraava äänne, mutta siitä huolimatta puhe ilmaisee hänen sisäistä tilaansa ja mieltään.

Toisinaan kielillä rukoillessa voi kokea, kuinka puheeseen tulee erityistä Hengen vaikutusta, merkitsevyyttä ja auktoriteettia. Puheen voima tuntuu joskus käsinkosketeltavalta, rukous tuntuu liikkuvan vaivatta ja suurella varmuudella alueella, jota rukoilija ei tunne. Rukous koskee selvästi jotain tärkeää ja on niin painokasta, vetoavaa ja rikasta, että edes inhimillisen järjen rajoitteista vapaa kielilläpuhuminen ei tunnu riittävältä ilmaisemaan asian painokkuutta. Tällaista välikappaleena oloa Pyhän Hengen ilmaisullisesti ja sisällöllisesti johtamassa rukouksessa on mahdollista kokea vain kielillä puhuttaessa.

Usein kuulee jonkun sanovan jostakin kielilläpuhumistilanteesta, että oli "suorastaan vaikea puhua omaa äidinkieltään". 

Tämä liittyy paitsi edellämainittuun kielilläpuhumisen helppouteen ja Pyhän Hengen vaikutukseen, myös puhtaasti foneettisiin seikkoihin, eri kielille tyypillisiin ääntämysasemiin.

Kielilläpuhuessa voi joskus konkreettisesti tuntea, mitä tarkoitetaan fonetiikan termillä artikulaatiobaasis (puhe-elimistön yleinen ääntämysvalmiustila ennen puhetta ja sen aikana). Eri kielissä ääntämys keskittyy puhekanavan eri kohtiin. Suomea äännetään taaempana kuin esim. ranskaa.

Kielilläpuhuja voi havaita, kuinka hänen puhe-elimistönsä siirtyy äidinkielestä tämän itselle vieraan kielen kielen ääntämysvalmiuteen. Mitä erilaisempaa kieli on äidinkieleen nähden, sitä selkeämmin muutoksen voi tuntea.

 

Kun kielilläpuhuva tuo Hengessä esiin sujuvaa puhetta, jonka sisältöä ei tarvitse miettiä, tästä vieraan kielen ääntämysasemasta tuntuu "vaikealta" palata suomen kielen asemiin, helpompaa on jatkaa kielillä puhumista.

Nämä foneettiset seikat ovat vielä yksi syy, minkä vuoksi kielilläpuhumisen kriitikkojen kuten Samarinin kuvaus kielilläpuhumisen tuottamisesta on niin virheellinen. Kuten edellä mainittiin, Samarin sanoo kirjassaan, että pienellä harjoittelulla hänkin pystyi "puhumaan kielillä" joitakin sanoja. On helppo huomata, että Samarinilla ei uskosta osattomana ja kielilläpuhumista kokemattomana ole omakohtaista tietoa ja käsitystä siitä, mitä kielilläpuhuminen on käytännössä, miltä kielilläpuhuminen tuntuu ja miten sen syntyminen koetaan itse puhetilanteessa. 

Kielilläpuhuminen ja esirukous
 

Rukous kielillä puhuen liittyy esirukouksen välttämättömyyteen:
kielillä rukoilija täyttää Jumalan asettamia ja johtamia esirukoustehtäviä.

 

Rukous kielillä puhuen on omalta osaltaan todistus esirukouksen välttämättömyydestä.

Ihmisen mukanaolo Jumalan suunnitelmissa esirukoilijana on niin tärkeää, että Jumala jopa on valmistanut ja mahdollistanut rukouksen, jossa Hän itse Henkensä kautta antaa meille niin rukousaiheet kuin rukouksen sanat — ilman että itse ymmärrämme, mitä rukoilemme!

Hengen maailmoissa Jumalan edessä riittää se, että annamme itsemme välikappaleeksi tällaiseen rukoukseen.

Kielillä rukoileminen toisin sanoen mahdollistaa sen, että tärkeät, ajankohtaiset tarpeet, joista emme tiedä emmekä edes voisi tietää, saavat osakseen juuri oikeanlaista, Jumalan tahdon mukaista esirukousta juuri oikealla hetkellä.

 

Kielilläpuhuessa Pyhä Henki "auttaa heikkouttamme" ja rukoilee meidän kauttamme.


Pyhän Hengen johtama esirukous tuo rukouselämäämme Jumalan itsensä vaikuttamaa sisältöä ja tarkkuutta.
Koska Henki tuntee Jumalan lasten sydämet, hän pystyy myös johtamaan rukousta täysin Jumalan tahdon mukaan.

 

Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. 
Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä. Room. 8:26-27

Dutch Sheetsin kirjassa Intercessory Prayer ('Esirukous') on tiivistettynä seuraavia ajatuksia rukouksista kielillä:

Room. 8:26:ssa sanotaan, että Pyhä Henki auttaa meidän heikkouttamme. Tässä käytetty kreikan sana astheneia tarkoittaa voimattomuutta ja kykenemättömyyttä. 

Oletko koskaan kokenut rukouselämässäsi voimattomuutta — kykenemättömyyttä tuottaa tuloksia? Oletko koskaan törmännyt "vuoreen", jota et pysty liikauttamaan? Minulle taisi kerran käydä niin muutamia vuosia sitten - vai oliko se muutama tunti sitten...

Seuraavassa jakeessa (Room. 8:27) sanotaan syyn tähän heikkouteen ja kykenemättämyyteen olevan se, ettemme aina tiedä, miten meidän pitäisi rukoilla. Sana "pitäisi" on tässä hyvin tärkeä, se kuvaa jotakin, mikä on välttämätöntä, oikeaa tai sopivaa, tai sitovaa juridisessa mielessä. Esim. Luuk. 18:1:ssä esiintyy tämä sama alkukielen sana, kun Jeesus sanoo, että "heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä". Tämä jae ei tarkoita, että rukoileminen olisi hyvä ajatus, vaan että rukoileminen on ehdottoman välttämätöntä.

Me emme aina tiedä, mikä on välttämätöntä, tarpeellista tai oikeaa. Löydän itseni usein kysymästä: "Herra, miten minun pitäisi rukoilla tämän tilanteen tai henkilön puolesta? Herra, mitä pitäisi tapahtua?"

Juuri näissä tilanteissa Pyhä Henki haluaa auttaa meitä. Hän johtaa meitä, ehkä ilmoittaa meille jotakin tilanteesta, jossa olemme, antaa meille voimaa rukoilla. Mutta Hän myös kirjaimellisesti rukoilee kauttamme kun rukoilemme Hengessä.

 

Kun Room. 8:26 sanoo, että Henki auttaa meidän heikkouttamme, siinä käytetty kreikan sana sunantilambanomai antaa kuvan siitä, miten Henki meitä auttaa. Tämän sanan merkitys on "tarttua yhdessä jonkun kanssa; yrittää saavuttaa toisen kanssa; auttaa saavuttamisessa".

Tilanteissa, jossa koemme kykenemättömyyttä saavuttaa rukouksellamme tuloksia, Pyhä Henki haluaa yhdessä meidän kanssamme tarttua tilanteeseen ja lisätä oman voimansa meidän voimaamme.

Sakarja 4:6:ssa sanotaan vuoren siirtämisestä, että se ei tapahdu "sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot". Kuten Paavali sanoo 1 Kor. 12:9:ssä, Jumalan voima tulee täydelliseksi heikoudessa.

Meidän tulee ymmärtää ja nähdä oma kykenemättömyytemme rukoilla ja tuottaa tuloksia. 


Jos me annamme Pyhän Hengen rukoilla kauttamme, hän tarttuu asioihin yhdessä meidän kanssamme. Ja kun Pyhä Henki puuttuu asioihin, jotakin varmasti tapahtuu!

Dutch Sheets kertoo samassa kirjassa esimerkin omasta kielillä rukoilemisestaan. Hänen vaimoltaan Ceciltä löydettiin munasarjoista hyvänlaatuinen kasvain, joka aiheutti voimakasta kipua. Ainoa hoito olisi ollut leikkaus ja mahdollisesti koko munasarjan poisto. Sheets kysyi tältä uskovalta lääkäriltä, kuinka paljon aikaa tämä antaisi, että he ensin yrittäisivät saada avun rukouksen kautta. Lääkäri sanoi, että leikkausta voitaisiin odottaa kaksi kuukautta.

Parantumista rukoiltiin kaikin mahdollisin tavoin — kätten päällepanemisella, seurakunnan vanhimpien suorittamalla voitelulla, raamatunpaikoilla, sairauden nuhtelulla jne. — mutta mitään ei tapahtunut.

Ymmärsin, että joutuisimme tavoittelemaan parantumista kestävällä, pitempiaikaisella rukouksella. (Se on muuten se tapa, jolla saadaan suurin osa rukousvastauksia — ei yhdessä hetkessä tapahtuvilla ihmeillä, vaan taistelemalla kärsivällinen uskon taistelu.) Koin, että minun pitäisi rukoilla Cecin puolesta tunti päivässä.

Aloitin nämä rukoushetket sanomalla ensin Isälle, miksi lähestyn Häntä. Sitten luin Raamatusta kohdan, jolle perustin pyyntöni, ja sitten kiitin Isää Hänen sanastaan ja siitä, että Jeesuksen kautta saamme parantumisen. Tähän kului minulta yleensä viitisen minuuttia. Loput 55 minuuttia rukoilin kielilllä. Jatkoin tätä kuukauden ajan.

Joku voi sanoa, että käytin rukoilemiseen suhteettoman paljon aikaa, tai että Jumala ei tarvitse niin pitkää aikaa parantaakseen jonkun. Kerron vain sen, mikä toimi omalla kohdallani. Olen huomannut, ettei Jumala aina toimi samalla tavalla, edes samoissa asioissa. Olennaista on se, että olemme omalta osaltamme kuuliaisia.

Muutaman viikon kuluttua Jumala näytti minulle kielillä rukoillessani kuvan, jossa näin itseni pitämässä tätä kasvainta kädessäni ja puristamassa elämää siitä pois. Ymmärsin, että tässä oli tapahtumassa juuri se, mitä Roomalaiskirjeessä sanotaan Hengestä, joka auttaa meidän heikkouttamme: Hän "tarttuu asioihin yhdessä meidän kanssamme, auttaa meitä jonkin saavuttamisessa". Kun anoin Hänen rukoilla kauttani, Hän tarttui tilanteeseen.

Kun olin nähnyt tämän kuvan, kysyin vaimoltani, tunsiko hän mitään muutosta. Hän kertoi kivun vähentyneen. Lääkäri sanoi, että kasvain ilmeisesti oli kutistumassa, ja kehotti minua jatkamaan, mitä sitten olinkin tekemässä.

Yritin varmistua mahdollisimman selvästi siitä, ettei näkemäni kuva ollut vain oman mielikuvitukseni tuotetta. Pyhä Henki näytti minulle saman ilmestyksen vielä kahdesti, ja kummallakin kerralla kasvain oli pienentynyt. 

Kun olin rukoillut kuukauden, näin sen katoavan, ja samalla tiesin, ettei enää tarvinnut rukoilla. Muutamaa päivää myöhemmin tehty ultraäänikuvaus vahvisti, että kasvain oli poissa!

Minulle tulee mieleen tarina hiirestä ja norsusta, jotka olivat parhaat ystävykset. He menivät kaikkialle yhdessä, ja hiiri ratsasti aina norsun selässä. Kerran he ylittivät vanhan, puisen sillan, joka taipui, keinui ja kitisi heidän painonsa alla. Toisella puolella hiiri totesi vaikuttuneena: "Me totta tosiaan ravistelimme tuota siltaa!" 


— Kun me ja Pyhä Henki toimimme yhdessä, meidän osuutemme taitaa olla pikemminkin sen hiiren kuin norsun...

> Etusivulle