Rukousvartiot, rukouskävelyt ja -tapahtumat, rukousliikkeet

SISÄLTÖ:

Lähteet:
- Jim Goll, The Lost Art of Intercession: Restoring the Power and Passion of the Watch of the Lord. (Venäläinen käännös "Utrachennoe iskusstvo zastupnichestva", St. Peterburg 2000)
- David Younggi Cho: Prayer: Key to Revival. (Venäläinen käännös "Molitva, kljuch k probuzhdeniju", Kiev 2001) 

- Tom White, Breaking Strongholds. How Spiritual Warfare Sets Captives Free. USA 1993

- Peter Wagner, Churches That Pray (venäjänkielinen käännös “Cerkvy kotorye moljatsja”, Sankt Peterburg 1999)

- George Otis Jr, Informed Intercession, Renew Books, USA 1999.

Rukousvartiot

"Rukoilkaa lakkaamatta" (1 Tess. 5:17).

Rukousvartiolla tai rukousketjulla voidaan kirjaimellisesti toteuttaa tätä Raamatun sanaa.


Kukaan ei voi yksinään rukoilla 24 tuntia vuorokaudessa, mutta ryhmä voi!

David Younggi Cho toteaa kirjassaan Rukous — avain herätykseen, että Etelä-Koreassa Soulin Full Gospel Central Church -seurakunnan poikkeuksellinen kasvu on ollut tulosta määrätietoisesta yhteisestä rukouksesta. Seurakunnassa on käynnissä taukoamaton rukous.

Cho sanoo, että joka päivä seurakunnan “Rukousvuorella” (rukousta varten erotetussa rakennuksessa) on koolla vähintään 3000 seurakuntalaista rukoilemassa pelastumattomien sielujen, seurakunnan ja itsensä puolesta. Rakennuksessa on 10 000 hengen sali, joka on käynyt liian pieneksi rukoilijoiden yhteisiä kokoontumisia varten. Tässä voimakkaan rukouksen ilmapiirissä parantumiset ja muut ihmeet ovat tavallisia.

Cho'n seurakunta ei ole ainoa, jossa pidetään ympärivuorokautista rukousvartiota.

Historian pisin yhtäjaksoinen rukousketju kesti yli 100 vuotta.

Tätä hämmästyttävää rukousta piti yllä 1700-luvulla moravialaisten veljeskunta mm. kreivi von Zinzendorfin johdolla nykyisen Tshekinmaan alueella sijaitsevassa Hernhutissa.

Jim Goll on tutkinut heidän historiaansa ja kirjoittaa aiheesta kirjassaan "Esirukouksen kadotettu taito: Miten sytyttää uudestaan Herran odotuksen tuli":

Moravialaisten yhteisö sai alkunsa v. 1722 uskovien ryhmästä, joka etsi mahdollisuutta toteuttaa uskoaan vapaasti. Alkuun eripuraisesta yhteisöstä kasvoi voimakkaasti rukousta ja lähetystyötä korostava liike, jonka hedelmää ovat olleet tavalla tai toisella kaikki 1700- ja 1800-luvun merkittävät lähetyshankkeet.

Yhteisön rukous kesti taukoamatta 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa vuoden jokaisena päivänä yli 100 vuotta! Vuorokauden jokaisena tuntina 24 miestä ja 24 naista oli rukousvuorossa! Tämä satavuotinen rukousvartio sai aikaan yhden historian puhtaimmista Hengen liikkeistä ja vaikutti suuresti aikansa kristillisyyteen.

Yhtäjaksoisesta rukouksesta kumpusi lähetysnäky, jonka seurauksena yhteisöstä lähti lähettejä eri puolille maailmaa. Jotkut jopa antoivat myydä itsensä orjiksi Surinamiin ja Etelä-Amerikan maihin voidakseen viedä evankeliumin suljetuille aluille. Moravialaisten lähetystyö ulottui Grönlannista ja Afrikkaan. 


"Moravialaiset muuttivat maailmaa, koska he sallivat Herran ensin muuttaa itseään.”

"Tuli palakoon aina alttarilla älköönkä koskaan sammuko." 3 Moos. 6:13

Juuri tämän jakeen kerrotaan innoittaneen Moravian veljeskunnan aloittamaan rukousvartion, joka tuli kestämään yli 100 vuotta. 


Kreivi von Zinzendorf näki ilmestysmajaa koskevissa ohjeissa paljon syvemmän merkityksen kuin vain käskyn alttarin ylläpidosta. Hän näki tässä viittauksen uskovien, uuden liiton pappien, jatkuvaan, taukoamattomaan rukoukseen Jumalan edessä. (Lue lisää Herrnhutin yhteisöstä Rukous.netistä tästä.)

Erityisiä rukousvartioita pidetään esim. hengellisten tapahtumien aikana.

Rukouspaikassa on vuoroissa koko ajan useita rukoilijoita, jotka rukoilevat tapahtuman puolesta — niin käytännöllisten asioiden kuin hengellisen tuloksellisuuden puolesta — ja myös vastaanottavat esirukouspyyntöjä.

Sopiva pituus yhdelle vartiovuorolle on kolme tuntia. Siinä ajassa rukoilijoille ehtii kehittyä keskinäinen yhteishenki eikä rukousta toisaalta tarvitse lopettaa juuri, kun hyvä yhteistyö on syntynyt. Neljä tuntia saattaa olla jo hieman liian pitkä aika tehokkaalle rukoukselle, ja se on fyysisesti väsyttävää.


On tärkeää, että rukousvartiolaisilla on selkeät rukousaiheet. Joka vartion alussa on hyvä pitää ylistyshetki.

Rukouskävelyt ja -tapahtumat 


Isommat rukouskävelyt ja rukoustapahtumat

Isompi rukouskävely tai -tapahtuma liittyy osana pitempiaikaiseen rukoustaakan kantamiseen.


Joukkotapahtumassa asian puolesta rukoilevat henkilöt kokoontuvat yhteen laajaan sopimusrukoukseen. Rukouskävelyssä rukoillaan yhdessä Jumalan tahdon toteutumista tietyllä paikkakunnalla tietyissä asioissa.

Rukouskävely tuo konkreettisen kosketuksen alueeseen tai kohteeseen, jonka puolesta on rukoiltu. Samalla rukoilijat, joilla on yhteinen rukoustaakka, voivat nähdä toisensa yhteen kokoontuneina ja näin rohkaista toistaan.
 

Rukoustapahtuman tavoite

1. Joukkorukoustapahtuman ensisijainen tavoite on Jumalan kansan parannuksenteko, joka on herätyksen edellytys. 

2. Lisäksi yhteisen rukouksen tavoitteena on se, että pelastumattomat ihmiset heräisivät näkemään synnin ja tuomion todellisuuden. 

 

Yksittäiseltä tapahtumalta ei kannata odottaa, että se kerralla poistaisi ihmisten syntien ja vihollisen vaikutuksen kaupungissa. Rukouskävelyn ei myöskään tulisi olla "ristiretki", jolla pyritään ajamaan pahat henget pois kaupungista tai tekemään joukolla vaikutus muihin. Rukouskävelyyn osallistuminen on palvelumuoto niille henkilöille, joilla on erityinen kutsu ja Herran antama tehtävä rukoilla Jumalan valtakunnan tuloa tietylle paikkakunnalle. (Tom White)


Rukouskävelyyn valmistautuminen 

 

Rukouskävelyn järjestämiseen tarvitaan huolellista harkintaa ja valmisteluja. Rukouskävelyn tuloksellisuus perustuu sitä edeltävään Herran odotukseen. Tom White suosittelee vetäjille seuraavia valmisteluja:

1. Mietitään huolellisesti tapahtuman rukousaiheet ja yksilöidään ne.

 

Aiheita voivat olla esimerkiksi
 

  • Kaupungin seurakuntien ja kristillisten järjestöjen siunaaminen ja varjeluksen rukoileminen niille. Tällaisessa rukouksessa on aina hyvä käyttää Raamatun sanaa, esim. Paavalin apostolisia rukouksia. (Näitä rukouksia löytyy Rukous.netin sivuilta osiosta "Rukousmalleja ja -ohjelmia")
     

  • Pimeyden voimien erityiset keskittymät kaupungissanne. Pyytäkää Jumalaa osoittamaan kaupunkinne ydinongelmat. Kyseessä voi olla henkivalta, joka käyttää hyväkseen ihmisten ajattelumalleja tai syntejä, jotka ovat erityisen tyypillisiä tälle paikkakunnalle, tai jokin konkreettinen paikka, toiminto tai järjestö yms., jonka vaikutus estää Jumalan valtakunnan leviämistä tällä alueella.

2. Rukouskävelyn osallistujille annetaan tehtäväksi valmistautuminen henkilökohtaisessa rukouksessa.

  • Osallistujat tutustuvat rukousaiheisiin ja niihin liittyviin raamatunpaikkoihin ja rukoilevat asioiden puolesta. 
     

  • Heidän tulee henkilökohtaisesti valmistautua hengellisesti ja rukoilla varjelusta vihollisen vastustuksen varalle. Paasto on valmisteluvaiheessa erittäin suositeltavaa.

3. Rukouskävelyn aloittaminen

Tapahtuman alkurukoukseen on hyvä sisällyttää seuraavia elementtejä:
 

  • Ylistäkää ja kiittäkää yhdessä Jumalaa Hänen lupauksistaan ja tahdostaan 

  • Pyytäkää Jumalan läsnäoloa

  • Pyytäkää varjelusta pimeyden voimia vastaan

  • Pyytäkää sydämiinne aitoa Jumalan rakkautta kaupunkinne ihmisiä kohtaan

  • Pyytäkää hengellistä näkökykyä, että voisitte nähdä kaupunkinne Jumalan silmin.
     

Pienemmät rukouskävelyt

Tyypillinen esimerkki pienemmän ryhmän rukouskävelystä on rukous oman naapuruston tai kaupunginosan puolesta.

Pastori John Dawson kertoo kirjassaan "Kaupunkiemme voittaminen Herralle" (Taking Our Cities for God) huonomaineisesta Los Angelesin kaupunginosasta, jonne muutti perheineen asumaan. Alue oli jengiväkivallan ja huumeidenkäyntön rasittama. Dawson kertoo, että on seurakuntansa henkilökunnan kanssa monen vuoden ajan rukoillut kaupunginosansa puolesta. Osana tätä systemaattista esirukousta he ovat käyneet myös rukouskävelyllä, jossa kulkivat läpi kaikki kadut ja rukoilivat jokaisen perheen puolesta.

"Seisahduimme jokaisen talon kohdalle, nuhtelimme Jeesuksen nimessä saatanan tekoja ja rukoilimme, että Jeesus ja Hänen merkityksensä kirkastuisi jokaiselle perheelle ja asukkaalle. Jatkamme edelleen rukousta, ja meillä on vielä paljon työtä edessämme.

 

On kuitenkin selvästi nähtävissä, että alue on muuttunut sosiaalisesti, taloudellisesti ja hengellisesti. Oli aikoja, jolloin pimeyden voimien painostus tuntui lähes rusentavan sieluni. Sain tappouhkauksen. Autoni renkaat puhkottiin. Oli masentavaa nähdä työttömiä nuoria, hajoavia perheitä, taloja, joiden ikkunat oli peitetty laudoin, mutta olin silti päättänyt pysyä tällä alueella.


Nyt omassa korttelissani on ainakin yhdeksän uskovaa perhettä, ja alueella voi selvästi aistia rauhan. Kaupunginosan kurjistuminen on lakannut, perheet ovat alkaneet kunnostaa talojaan, ja uskovien perheiden ympärille on rakentumassa yhteisön tuntu."

Rukouskävelyllä voi käyttää seuraavanlaista rukousta ja sen lisäksi Raamatun jakeita kaupunginosassa asuvien perheiden puolesta:

Isä, kiitämme siitä, että tämän kaupunginosan asukkaista on maksettu lunastushinta Jeesuksen Kristuksen verellä. 

 

Julistamme Sinun valtakuntasi tuloa tälle alueelle ja Jeesuksen lunastustyön toimeenpanoa näiden ihmisten elämässä. Tapahtukoon tässä kaupunginosassa Sinun tahtosi. 

 

Saakoon Sinun valtakuntasi tulla kaikille niille alueille, joille meidän jalkamme asutavat, niin kuin Sinä lupasit antaa Joosualle ja israelilaisille jokaisen paikan, jonne he jalallaan astuisivat (Joos. 1:3).

Isä, me pyydämme, että annat anteeksi kaupunginosamme synnit ja vääryydet. Anna tämän alueen asukkaille anteeksi, että he eivät ole kunnioittaneet ja seuranneet Sinua. Anna anteeksi, että... (tässä yhteydessä voitte mainita syntejä ja rikkomuksia, jotka ovat tyypillisiä tälle alueelle).


Me pyydämme, että armossasi parantaisit kaupunginosamme, vapauttaisit alueemme asukkaat ja perheet syntien seurauksista, että korjaisit särkyneet ja nostaisit murheelliset ja epätoivoiset.

Saakoon tälle alueelle tulla siunaus, jonka Jeesus on ristintyöllään hankkinut. Saakoon tälle alueelle ja näihin perheisiin tulla Jeesuksen herraus.

Rukouskävelyillä kaupunkien ja kaupunginosien puolesta on tärkeää, että niihin osallistujat itse asuvat näillä alueilla. Tunnustaessaan kaupungin syntejä Jumalan edessä, pyytäessään sille armoa ja siunausta ja kutsuessaan Herraa toteuttamaan siellä valtakuntansa ja tahtonsa he voivat tämän kaupungin asukkaina toimia sen edustajina eri tavalla kuin ulkopuoliset, joilla ei ole samoja hengellisiä valtuuksia — vastaavalla tavalla kuin eri kansakuntaan kuuluva ei voi tunnustaa toisen kansan syntejä Jumalan edessä tai eri sukuun kuuluva tunnustaa toisen suvun syntejä. (Peter Wagner)

Rukousliikkeet paikkakuntien
ja kansakuntien puolesta

 

 

Paikkakunnan rukousliike alkaa usein pienestä joukosta

Paikkakunnan rukousliike perustuu alueen uudestisyntyneiden hengellisten johtajien ja uskovien yhteiseen huoleen oman kaupunkinsa tilasta ja heidän tietoiseen, systemaattiseen rukoukseensa herätyksen puolesta.


Paikkakunnan rukousherätys voi alkaa muutamasta uskovasta, jotka tuntevat kehotusta strategiseen esirukoukseen paikkakuntansa puolesta ja rukoilevat Jumalan valtakunnan tuloa kaupunkiinsa. (Tom White)

Herätyksiä edeltäneet rukousaloitteet ovat usein olleet pieniä kokoontumisia, joissa muutama esirukoilija etsii rukousyhteyttä ja pyhitystä.

“Saarnaajien hautausmaaksi” kutsutun Kalifornian Hemetin herätys, jonka tuloksena seurakunnat ovat kaksinkertaistuneet ja kristillinen vaikutus kaupungin eri toiminnoissa huomattavasti lisääntynyt, alkoi 12 rukoilijasta. 
 

Kenian Kiambussa, jossa seurakunnat ovat parhaimmillaan kasvaneet 90:stä 5000:een ja kaupungin kärjistynyt väkivalta laskenut maan alhaisimmaksi, herätys lähti liikkeelle yhden avioparin rukouksesta. (George Otis Jr.)

Hengellisiä läpimurtoja ei synny ilman voimakasta halua luoda paikkakunnalle ilmapiiri, jossa Pyhä Henki viihtyy.

Yhteisellä rukouksella uskovat ilmaisevat Jumalan edessä valmistautuvansa yhteistyöhön Hänen kanssaan.

Ratkaisevaa on sydänten asenne, ei niinkään rukoilijoiden määrä. Jumalan voima voi ilmestyä siellä, missä kaksi tai kolme on koolla yhteisessä rukouksessa.


Rukoilijoiden on vuodatettava sielunsa ja sydämensä tähän rukoukseen. Monet rukoilijat ovatkin valmiita suureen vaivannäköön ja uhrauksiin esirukouksessa, että Jumala ilmestyisi heidän paikkakunnallaan. He tyytyvät rooliinsa herätyksen taustatukijoina eivätkä pyri esille. (George Otis Jr)

Tällainen tuntemus ja halu rukoilla voi alkaa seurakuntalaisten keskuudessa, mutta parasta on, kun se alkaa seurakuntien johtajista, sillä juuri pastorien ja hengellisten järjestöjen johtajien syttyminen tällaiselle rukoukselle on ratkaisevan tärkeää. (Tom White)



Rukouksen laajeneminen paikkakunnan uudestisyntyneiden uskovien rukousyhteydeksi


Kun rukousherätys laajenee, sille on ominaista paikkakunnan uskovien yhteinen parannuksenteko ja yhteinen rukous.

George Otis Jr. on tutkinut eri puolilla maailmaa herätyksiä, jotka ovat selvästi muuttaneet kokonaisia paikkakuntia ja niiden hengellistä ilmapiiriä ja yhteiskunnallista elämää:


Jokaisessa herätyksessä on ollut mukana kaksi taustatekijää:

1. uskonhenkinen ja vaikeuksia pelkäämätön, hellittämätön johtaja
2. palava yhteinen rukous paikkakunnalla

Syy siihen, miksi monet paikkakuntansa puolesta rukoilleet seurakunnat ovat joutuneet pettymään tuloksettomilta tuntuneisiin rukouksiinsa, saattaa olla yhteyden puuttuminen paikkakunnan uskovien väliltä.Yhteys, joka on tehokkaan hengellisen sodankäynnin edellytys, alkaa pastoreiden ja hengellisten johtajien tasolta. Jos yhteyttä ei ole, vihollinen pääsee rauhassa toimimaan paikkakunnalla omien edustajiensa, "väkevien miestensä", kautta. (Peter Wagner)

Otis toteaa, että yhteyspyrkimykset voivat myös muuttua myös itsetarkoitukseksi. Tämä, samoin kuin heikko johto, ovat yleisimmät syyt sille ikävälle tosiasialle, että vain harvat paikkakuntien rukousherätysaloitteet kestävät tarpeeksi kauan täyttääkseen tehtävänsä maaperän pehmittämiseksi herätykselle. Useimmat aloitteet ja yritykset pikku hiljaa raukeavat.

Pastorit ja johtajat kyllä kokoontuvat yhteen, mutta heidän tapaamisissaan ei ole todellista intoa ja motivaatiota. Tämä johtuu siitä, että tapaamisissa korostetaan enemmän itse kokoontumista kuin yhteistä huolta ja tavoitetta. 

Kun yritetään saada tilaisuuksille mahdollisimman laajapohjainen osanotto, syntyy erilaisten pyrkimysten ja henkilökohtaisten näkemysten kirjavoittama ilmapiiri. Lopulta käy niin, että todellinen yhteys korvautuu keskinäisellä ystävällisyydellä. Kun ei ole pystytty luomaan yhteistä sisäistä näkyä, tyydytään yhteiseen kokoontumiseen ulkonaisesti samalle paikalle. (Otis)

Tom White mainitsee yhteisen rukouksen edellytyksenä, että yhteen kokoontuvilla paikkakunnan hengellisillä johtajilla tulisi olla yhtäläinen kokemustausta Jeesuksen herruudesta seurakunnassa ja Hengen läsnäolosta seurakunnan säännöllisessä rukouksessa. Tällöin Pyhä Henki voi johtaa heitä yhdessä rukoilemaan Jumalan valtakunnan ja tahdon tuloa heidän kaupunkiinsa.

George Otis toteaa, että paikkakunnan uskovien rukousyhteys ei edellytä kaikenkattavaa yhteyttä tai yksimielisyyttä. Vaikka uskovien ja seurakuntien välinen sovinto on tärkeä liikkeellepaneva tekijä evankeliumin läpimurrolle, herätysten historia osoittaa, ettei kaikenkattava yhteys ole välttämätöntä. 


Se tosiasia, että eri suuntiin kuuluvat uskovat, joilla on erilainen hengellinen tausta, voivat kokoontua yhteiseen esirukoukseen herätyksen ja evankeliumin läpimurron puolesta, osoittaa, ettei yhteinen rukous ole välttämättä sama asia kuin ykseys.

Paikkakunnalla ei välttämättä pystytä saavuttmaana sellaista yksimielisyyttä, mikä saisi kaikki tulemaan mukaan yhteiseen rukoukseen. Määrällisesti riittävä rukouspohja voidaan kuitenkin saavuttaa, vaikka jotkut paikkakunnan hengellisistä vaikuttajista eivät osallistuisikaan.

Näinhän oli Charles Finneyn päivinäkin, kun hän aloitti toimintaansa Uudessa Englannissa ja osa papistosta vastusti hänen toimiaan. Näistä näkemyseroista huolimatta saatiin tarpeeksi esirukoustukea käynnistämään tämä Amerikan historian dramaattisin paikkakuntien hengellinen herääminen ja muuttuminen.

Herätyksen puolesta rukoilemisessa kestävyys on yhtä tärkeää kuin palavuus ja into. Herätysten historia osoittaa, että hengellisten läpimurtojen näyttävä "ilotulitus" on usein tulosta pitkistä kuukausista ja vuosista, joiden aikana on esirukouksessa "raavittu tulitikkuja". Haasteena on pitää sytytyslanka palamassa varsinaiseen syttymiseen ja läpimurtoon asti. (Otis)


Käytännössä rukousliike toimii yleensä siten, että

— seurakuntien johtajat kokoontuvat säännöllisesti yhteisiin rukoustilaisuuksiin
— seurakuntalaiset rukoilevat yksityisesti henkilökohtaisessa rukouksessa ja paastossa, omissa seurakunnissaan ja seurakuntien mahdollisissa yhteisissä rukoustilaisuuksissa.

 

Kansalliset ja kansainväliset rukousliikkeet


Laajat rukousliikkeet eivät ole uusi asia.

 

Yksi historian kuuluisista aloitteista uskovien maailmanlaajuiseen yhteiseen rukoukseen oli Jonathan Edwardsin v. 1784 julkaistu kirja, jonka pitkä otsikko kuvasi sen tarkoitusta: "Nöyrä yritys edistää Jumalan kansan yhteyttä ja liittymistä yhteiseen rukoukseen kaikkialla maailmassa herätyksen ja Jumalan valtakunnan leviämiseksi maan päällä Raamatun lupausten ja lopun ajan profetioiden mukaisesti."

Edwardsin aloitteen pohjalta baptistiseurakuntien sananjulistajien kokouksessa Nottinghamissa 1784 sovittiin, että kaikissa yhdyskunnan seurakunnissa rukoillaan herätyksen puolesta joka kuukauden ensimmäisenä maanantai-iltana. 
Edwardsin kirjan englanninkielinen teksti löytyy tästä. Otteita kirjasta löytyy tästä.


Seuraavassa joitakin esimerkkejä erityyppisistä rukousliikkeistä:

 

George Otis Jr.:n mukaan merkittäviä herätyksiä edeltäville paikkakunnanlaajuisille yhteisille rukouksille on ollut tyypillistä keskittyminen konkreettisiin aiheisiin. 


Ulkoiselta muodoltaan yhteiset rukoukset voivat vaihdella suuresti eri puolilla maailmaa. Seuraavat esimerkit ovat Otisin kirjasta:

  • Kolumbian Calissa on pidetty 60000 rukoilijan koko yön rukouskokouksia stadionilla. Rukoilijat ovat myös asettuneet kaupungin ympärille.

  • Ugandan Kampalassa rukoilijat kokoontuivat päivittäin "itkumuuriksi", jossa he pitivät toisiaan kädestä.

  • Kenian Kiambussa kokoonnuttiin kellariin, jota kutsuttiin "rukousluolaksi".

  • Pakistanissa on pidetty kahdesti viikossa yövalvojaisia, joissa rukoillaan seisten iltayhdeksästä aamunkoitoon, ensin yhdessä ja lopulta 25 kaupungissa.

  • Guatemalan Almolongassa herätyksen jatkumista kannetaan henkilökohtaisessa rukouksessa ja säännöllisessä paastossa. Kaupungin uskovat kokoontuvat kerran vuodessa torille rukouskokoukseen.


1980-luvulla Amerikassa alkoi David Bryantin johdolla rukouskokoontumisia järjestävä Concerts of Prayer International -liike uskovien aktivoimiseksi yhteiseen rukoukseen kaupunkinsa puolesta.Tarkoituksena on yhdistää ne, jotka rukoilevat oman seurakuntansa herätyksen puolesta ja ne, jotka rukoilevat ei-uskovan maailman puolesta. 

Pastoreiden kokoukset, Joe Aldrichin aloittama Pastor's Prayer Summit -liike, on levinnyt ympäri maailmaa.

Nämä seurakuntien pastorien ja saarnaajien kokoontumiset ovat neljän päivän rukoustapahtuma, johon tulee paikkakunnan eri kristillisiä johtajia "ainoana tarkoituksenaan etsiä Jumalaa, Hänen valtakuntaansa ja vanhurskauttaan. Tavoitteena on, että Jumala tekee heissä työtä ja johtaa heitä nöyrtymiseen, parantumiseen ja keskinäiseen yhteyteen." 

Etelän baptistien "United Prayer movement AD 2000" -liikkeen tarkoituksena on auttaa materiaalein ja muilla tavoin eri kaupunkien seurakunnissa rukousryhmien syntymistä ja saada aikaan näiden ryhmien ympärivuorokautisia rukousvartioita. 
Jokainen ryhmä ottaa vastuulleen yhden tunnin viikossa. Tarvitaan siis 168 ryhmää, ja näin kaupungin puolesta on jatkuva esirukous. Käytäntö on yksinkertainen: kun yksi ryhmä lopettaa rukousvartionsa, se soittaa seuraavalle varmistaakseen, ettei ketju katkea.

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä monien muiden joukossa.

> Etusivulle