Rukous Hengessä, osa 1

Rukous hengen uudessa tilassa:

 Rukous ja Jumalan palveleminen
hengessä ja totuudessa

SISÄLTÖ:

Oheismateriaaleja:

JOHDANTO: "Rukous Hengessä" -ilmaisun kolme merkitystä

 

​Opetusjakso "Rukous Jeesuksen nimessä" käsittelee rukoilijan kosketuskohtaa Jeesukseen. Tässä "Rukous Hengessä" -jaksossa puhutaan rukoilijan kosketuskohdasta Pyhään Henkeen. Uudessa testamentissa puhutaan '"rukouksesta Hengessä" kolmessa merkityksessä, ja niitä käsitellään tässä jaksossa. 

1. Rukous ja Jumalan palveleminen hengen uudessa tilassa, hengessä ja totuudessa:

Ensinnäkin "Hengessä rukoilemisesta" puhutaan laajemmassa merkityksessä, jolloin sanan "hengessä" voi kirjoittaa myös pienellä kirjaimella, koska se voi viitata ihmisen omaan henkeen. Paavali sanoo asiasta näin:

...mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa. Room. 7:6 

2. Rukous Pyhän Hengen vaikutuksesta ja Pyhän Hengen johdatuksessa

Toiseksi, Uusi testamentti puhuu Hengessä rukoilemisesta konkreettisessa merkityksessä. Kysymys on rukouksesta, jonka Pyhä Henki saa aikaan ja jota Hän johdattaa. 

 

- Rukoilkaa Pyhässä Hengessä... Juud. 20-21

 

- Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta Ef. 6:18

3. Rukous Pyhässä Hengessä kielillä puhuen

Kolmanneksi, Hengessä rukoileminen voi tarkoittaa rukousta kielillä puhuen.   

 

Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat  puhua muilla kielillä sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi (Apt. 2:4)

Uuden testamentin opetuksen ydin rukouksesta Hengessä on tämä: 

 

Jumala on Henki, ja meille on annettu mahdollisuus rukoilla Häntä (SAMOIN) hengessä:

- Hänen omassa ulottuvuudessaan, HÄNEN OMALLA ALUEELLAAN

- Hänen Henkensä valtaamina ja varustamina

Rukoillessamme meillä on yhteys Jumalan kolmen persoonan kanssa.

Olemme mukana jossain ihmeellisessä ja iankaikkisessa. 

 

Saamme rukoilla Jumalan kolmannen persoonan, Pyhän Hengen, täyttäminä ja johtamina

"Hengessä rukoilemisessa" ei ole kysymys sen vähemmästä, kuin että Jumala  itse asuu ja toimii meissä Pyhän Hengen kautta, ja Hän itse jopa saa aikaan rukoksen kauttamme!

(Raamatunpaikat ovat vuoden -38 käännöksestä. Tätä aihetta koskevissa teksteissä on paljon eroja vanhan ja uuden käännöksen välillä. Vanha noudattaa niissä alkuperäistä tekstiä ja on linjassa arvostettujen käännösten kanssa.)

Rukous hengen uudessa tilassa:

Rukous ja Jumalan palveleminen
hengessä ja totuudessa

 

"Rukous hengen uudessa tilassa" tarkoittaa, että Jeesuksen tekemässä Uudessa liitossa Jumalaa palvellaan ja rukoillaan kokonaan  uudessa olotilassa — uudestisyntyneinä, hengessä                                    

Johanneksen evankeliumin luivuissa 3 ja 4 Jeesus puhuu uudestisyntymisestä ja muutoksesta, jonka hänen tekemänsä uusi liitto toisi Jumalan palvelemiseen ja rukoilemiseen. 

Samarialainen nainen kaivolla sanoi Jeesukselle:

"Meidän isämme ovat kumartaen rukoilleet tällä vuorella; ja te sanotte, että Jerusalemissa on se paikka, jossa tulee kumartaen rukoilla." Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa.

 

Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa." Joh. 4:20-24

 

Paavali kirjoittaa Jumalan palvelemisesta hengessä:

- Sillä Jumala, jota minä hengessäni palvelen... Room. 1:9

- joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen... 2 Kor. 3:6

Rukous hengessä ei ole sidottu paikkaan eikä aikaan

 

Jeesuksen sanoista ilmeni ensinnäkin sen, että kun palvomme Jumalaa hengessä, rukous irtautuu riippuvuudesta paikasta tai muista ulkoisista seikoista. Jumala itse asuu meissä Henkensä kautta!

Jeesus sanoi, että uudessa liitossa ei ole olennaista, palvellaanko ja rukoillaanko Isää "tällä vuorella vai Jerusalemissa". "Rukouspaikka" on uskovien hengessä.

 

Hengen uudessa tilassa on vapaa 
pääsy 
suoraan Jumalan yhteyteen 
milloin vain ja missä vain.

Oikea paikka on missä vain!  

Mikään paikka ei tee rukousta arvokkaammaksi,
mikään paikka ei vaikuta siihen, miten se tulee kuulluksi.

 

Samoin oikea aika on milloin vain. 

Kaikki päivät ja vuorokauden ajat yhtä hyviä ja pyhiä.

Riittää, että uskova suuntaa palvontansa Jumalaa kohti Jeesuksen persoonan ja uhrityön perustalla.

Koska meillä -- on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen

veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, --- käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa. Hebr. 10:19-22

Kun Jeesus kuoli ristillä, temppelin esirippu repesi. Tie kaikkeinpyhimpään aukesi.

Jumalan kirkkaus poistui sieltä. Vanhatestamentillinen temppeli- ja uhripalvelus päättyi.

 

Mitä tämä merkitsee käytännössä?

Rukoilijan ei tarvitse ponnistella tai tehdä jotain erityistä

päästäkseen Jumalan läheisyyteen.

Hänellä on jo  tämä välitön yhteys ja läheisyys

Jumalan lapseuden perusteella.

 

Nyt "temppelinä" eli Jumalan toiminnan kanavana ja Hänen läsnäolonsa tukikohtana maailmassa ovat Jeesus ja uskovat Pyhässä Hengessä:

Uudessa liitossa Jeesus itse on temppeli, jossa Jumala asuu ihmisten keskellä.

Sana tuli lihaksi, ja asui meidän keskellämme. Ja me katsoimme hänen kirkkauttaan, senkaltaista kirkkautta, kuin ainoalla pojalla on isältä. Joh. 1:14

 

Jeesus vastasi ja sanoi heille:

"Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä". - Hän puhui ruumiinsa temppelistä. Joh. 2:19-21

Samoin uskovat itse ovat Pyhän Hengen temppeli. 

...te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä. 1 Kor 3:16, myös 1 Kor. 6:19

Sinä olet kävelevä Jumalan toiminnan kanava, yksi Jumalan läsnäolon tukikohta maailmassa!

Seurakunta, uskovien yhteys on temppeli Jumalan asumus. Efesolaiskirjeessä on voimakas sana seurakunnasta ja sen arvosta:

 

Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä,  apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus,  jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä. Ef. 2:19

 

Kaikkien kansojen uskovat yhdessä muodostavat ihmiskunnan keskelle sen temppelin jossa Jumala asuu Pyhän Hengen kautta.

 

Voimme yhdessä paikallisseurakuntana rakentua Hengessä Jumalan asumukseksi omalla paikkakunnallamme.

 

Rukous ja ylistys ovat "temppelipalvelusta" vain kuvannollisessa mielessä - Kuvakielen tarkoitus on selventää asioita. Ne tietyllä tavalla muistuttavat suitsutusta, alttarilla palavaa tulta tai uhraamista.

 

Lauluissa ja kirjallisuudessa puhutaan usein "temppelistä", "kaikkeinpyhimmästä" tai "valtaistuinsalista", joihin rukoilija astuu. Kysymys on vain kielikuvista, joiden avulla valotetaan rukouksen jotakin osa-aluetta.

Meidän rukouksemme ei ole mitään salaperäistä hengellistä temppelipalvelusta. On vain rukoilevia Jumalan lapsia!

Rukous ja välimatka  

Kun rukoilemme hengessä, välimatka ei heikennä esirukouksen vaikutusta - rukoilemme Jumalan omassa ulottuvuudessa!

Etärukous hengessä:

Paavali kirjoittaa Kolossalaisille:

Tervehdyksen lähettää teille -- Epafras, joka rukouksissaan aina taistelee teidän puolestanne --  Sillä minä annan hänestä sen todistuksen, että hän näkee paljon vaivaa teidän hyväksenne ja niiden hyväksi, jotka ovat Laodikeassa, sekä niiden, jotka ovat Hierapolissa. Kol. 4:12-13 

 

Paavali kirjoitti tämän n. v. 62 Roomasta vankilasta – maateitse 2400 km:n päästä Kolossasta, Laodikeasta ja sen lähellä olevasta Hierapolista!

Paavali ja hänen työtoverinsa taistelivat rukouksin seurakuntien puolesta, jotka sijaitsivat kaukana heistä. Välimatka ei ollut este.

 

Paavali kirjoitti n. vuonna 56 Korintista roomalaisille yli 1000 km:n päähän ja pyysi, että he olisivat hengessä mukana rukouksin hänen matkallaan Jerusalemiin.

Minä kehoitan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta ja Hengen rakkauden kautta auttamaan minua taistelussani, rukoilemalla minun puolestani Jumalaa, että minä pelastuisin joutumasta Juudean uskottomien käsiin ja että Jerusalemia varten tuomani avustus olisi pyhille otollinen. Room. 15:30-31         

 

Vaikka olisit iäkäs, sairas, yhteen paikkaan sidottu,
rukouksessa voit käydä hengessä Jumalan taisteluita ympäri maailmaa! Voit olla 100% Jumalan käytössä!

 - Henki, sisäinen ihminen, ei vanhene!

Vaikka sinun ulkoinen ihmisesi miten riisuttaisiin, vaikka kaikki murenisi ympärilläsi, henkeen ei kukaan eikä mikään voi kajota. Se on aineeton, sillä on yhteys Jumalan ulottuvuuteen.

Jumala on luomakunnasta riippumaton ja meihin nähden niin ”korkealla”, että oma sijaintimme ei ole ratkaiseva rukoillessamme Häntä.

 

Kännyköiden kenttä voi olla heikko tai puuttua kokonaan, mutta rukouksella on aina kenttä.

 

Jumalan kaikkialla läsnäolevaisuuden voi määritellä näin:

Jumala on henki: kaikkialla läsnäoleva, tietoinen ja aktiivinen maailmankaikkeuden jokaisessa pisteessä.

 

Jeesus itse rukoili pitkiä aikoja yksinäisyydessä, välimatkan päästä, ihmisten puolesta – esim. Pietarin puolesta.

”Minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi valuisi hiekkaan, ja kun sinä kerran palaat, vahvista veljiäsi.”

 

Hän kehotti myös meitä vetäytymään yksinäiseen rukoukseen.

”-- kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.” Matt. 6:6

 

Kammio tarkoittaa yksinäistä henkilökohtaisen rukouksen paikkaa.

 

Pitääkö meidän siis sulkeutua kammioihimme?

Kyllä – mutta sieltä pitää tulla välillä poiskin, että voimme toteuttaa hengessä rukoilemisen muita puolia.

 

Lähirukous hengessä

Tietyissä tilanteissa rukoilijan läsnäolo paikan päällä näyttää Uuden testamentin mukaan olevan olennaista, jotta Hengen antama armoitus voi toimia.

Pyhä Henki on jakanut armolahjoja,
jotka toimivat ihmisen kautta.

Kun sinulla on jokin armolahja,
voit sen avulla tuoda esiin
Jumalan ulottuvuudesta tietynlaisia siunauksia.

 

Pyhän Hengen valtuuttama rukoilja välittää  toisille armoituksensa mukaan siunausta hengen maailmasta. Usein niissä tilanteissa lasketaan kädet rukoiltavan päälle.

Apostolien teoissa kerrotaan, että kun oli esimerkiksi rukoiltava, että uskoontulleet saisivat Pyhän Hengen kasteen tai kuollut heräisi, apostolit eivät toimineet etärukousperiaatteella, vaan menivät paikan päälle harjoittamaan armoitustaan.

 

Apt. 8:14 Kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen. 15 Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen; -- 17 Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen. 

 

Apt. 9:37 Ja tapahtui niinä päivinä, että Dorkas sairastui ja kuoli; ja he pesivät hänet ja panivat yläsaliin.

38 Ja koska Lydda oli lähellä Joppea, niin opetuslapset, kun kuulivat Pietarin olevan siellä, lähettivät kaksi miestä hänen luoksensa pyytämään: "Tule viipymättä meidän tykömme".

39 Niin Pietari nousi ja meni heidän kanssansa. Ja hänen sinne saavuttuaan he veivät hänet yläsaliin, ja kaikki lesket tulivat hänen luoksensa itkien ja näytellen hänelle ihokkaita ja vaippoja, joita Dorkas oli tehnyt, ollessaan heidän kanssansa.

40 Mutta Pietari toimitti kaikki ulos ja laskeutui polvilleen ja rukoili; ja hän kääntyi ruumiin puoleen ja sanoi: "Tabita, nouse ylös!" Niin tämä avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin hän nousi istumaan.

 

Pyhän Hengen toiminta on voimakkaampaa ja rukous usein helpompaa, kun rukoilemme yhdessä toisten kanssa.

Edellä puhuimme siitä, että olemme Hengen temppeli. On loogista, että jos yksi ihminen voi olla Jumalan toiminnan kanava ja Hänen läsnäolonsa tukikohta, 10 tai 100 ovat sitä yhdessä vielä enemmän!

Mutta mistä tiedämme, milloin jossakin tilanteessa riittää etärukous?

Milloin tarvitaan lähirukousta? Milloin on mentävä rukouskammioon ja milloin on tultava sieltä pois? Miten tunnistamme nämä tilanteet?

 

Raamatussa ei ole yksityiskohtaisia ohjeita kaikkia tilanteita varten.

Siksi juuri tarvitaan elämää ja rukousta Pyhän Hengen johdatuksessa.

Rukous Hengessä ja ulkoiset muototekijät

 

Näkyvät elementit tai rituaalit eivät tuo rukoukseen lisäarvoa

Koska rukouksessa toimitaan hengen alueella, näkymättömässä hengen ulottuvuudessa, se on ulkonaisilta muodoiltaan varsin pelkistettyä. 

 

Hengessä rukoileminen on täysin hengellistä toimintaa, johon

Rukous hengessä on hengellistä toimintaa näkymättömällä hengen alueella. Ulkoiset asiat ja muoto ovat vähemmän tärkeitä.

 

Jeesuksen persoonassa on hengellisten asioiden ydin ja olemus. Meillä on Jeesuksen ja Hänen Henkensä kautta kaikki, mitä tarvitsemme. Siihen ei ole mitään lisättävää.

- laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta Hepr. 10:1

- hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään. 2 Piet. 1:3

Tämän vuoksi Uudessa testamentissa mainitaan vain joitakin ulkonaisia toimintoja, jotka voivat tuoda rukoukseen lisäarvoa. Esiin nousevat selvimmin:

  • Paasto - joka itse asiassa on asioiden pelkistämistä entisestään!

            "Kun te paastoatte..."

            "Tätä lajia ei saa lähtemään kuin rukouksella ja paastolla."

  • Sairaiden voitelu öljyllä (Jaak. 5.14)

  • Kätten päällepaneminen (Mark. 16:18)

Lisäksi Apostolien teoissa mainitaan, että Paavalin vaatekappaleiden kosketuksesta oli parantunut sairaita ja pahat henget olivat lähteneet. Tähän tapaukseen viitaten joskus siunataan rukousliinoja.

"Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta, niin että vieläpä hikiliinoja ja esivaatteita hänen iholtansa vietiin sairasten päälle, ja taudit lähtivät heistä ja pahat henget pakenivat pois." (Apt. 19:11-12.)

 

Profeetallisiin tai symbolisiin tekoihin pätee sama periaate kuin Raamatunkin profeetalliseen toimintaan: Vain Jumalan käskemät ja valtuuttamat profeetalliset teot tai julistukset saavat jotain aikaan.

Profeetallisilla teoilla ja julistuksilla, ja niihin liittyen jollekin konkreettiselle tai maantieteelliselle paikalle menemisellä ja tietyillä ajankohdilla, on vaikutusta silloin, kun ne tehdään uskossa ja ja kuuliaisuudessa sekä Pyhän Hengen selkeässä, usein spontaanissa johdatuksessa.

(Profeetallisella toiminnalla tarkoitetaan toisaalta ennustamista, toisaalta Jumalan tahdon ja totuuden esiintuomista Hänen puolestaan sanoin tai symbolisin elein. Kummastakin on esimerkkejä Raamatun profeettojen toiminnassa.)

Dutch Sheets kirjoittaa profeetallisista teoista kirjassaan Intercessory Prayer ('Esirukous') kiteytettynä mm. seuraavaa:

Profeetallinen teko tai julistus on jotakin, mikä tehdään tai sanotaan näkyvässä todellisuudessa Jumalan kehotuksesta ja ohjauksessa ja mikä avaa Hänelle tietä toimia näkymättömässä todellisuudessa — mikä taas saa aikaan muutoksia näkyvässä maailmassa.

Profeetallinen teko oli mm. se, kun Mooses Jumalan käskystä ojensi sauvansa kohti Punaista merta, ja se jakautui (2 Moos. 14:21). Teko oli Jumalan valtuuttama ja ainutkertainen: sauvan nostaminen meren yli ei normaalisti saa vettä jakautumaan. Ihmisen kanssa yhteistyötä tekevä Jumala halusi jostakin syystä tässä tapauksessa ihmisen puolelta tällaisen teon, joka tietyssä mielessä vapautti Hänet toimimaan.

Samoin kun Mooses rukoili vuorella Israelin taistellessa amalekilaisia vastaan, Israel oli voitolla niin kauan kun hän piti sauvaansa kohotettuna. Taistelevat joukot eivät häntä nähneet eikä hänen tekonsa voinut olla yhteydessä taistelumoraalin ylläpitämiseen — hänen tekonsa oli merkityksellinen yksinomaan hengen maailmoissa avaten Jumalalle tietä auktoriteettinsa ja voimansa osoittamiseen. Jostakin syystä, jota emme tämän paremmin pysty selittämään, Jumala halusi toimia näin.

Symbolinen teko liittyi myös siihen, kun Jeesus paransi sokean panemalla tämän silmille savitahnan. Samalla kun sokea Jeesuksen käskystä pesi tahnan pois Siiloan lammikolla, hän "pesi pois" sokeutensa (Joh. 9:6-7).

 

Samantapaista symbolista kuuliaisuuden tekoa ja elettä tarvittiin Naemanin parantumisessa: hänen oli peseydyttävä Jordanissa seitsemän kertaa puhdistuakseen taudistaan (2 Kun. 5:10-14).
 

Nämä olivat Jumalan valitsemia toimintatapoja, joita emme pysty selittämään, mutta joita näissä tilanteissa oli noudatettava, että ihme tapahtuisi.


Suitsukkeen poltto, kynttilöiden sytyttäminen, shofariin puhaltaminen, kiilojen iskeminen maahan, miekan voitelu ja heiluttaminen, profeetalliset rooliesitykset, kulkueet tai muut tämäntapaiset eri kirkkokunnissa ja seurakunnissa rukouksen yhteydessä käytetyt symboliset elementit eivät itsessään — ilman Jumalan tapauskohtaista valtuutusta ja johdatusta — tuo rukoukseen hengellistä lisäarvoa. 

Symbolisilla toiminnoilla voi lähinnä luoda tunnelmaa ja virittää uskonhenkistä ilmapiiriä, sitouttaa ja aktivoida rukoilijoita yhteiseen rukoukseen ja keskittää heidän huomiotaan siihen.

Toistuvasti käytettyinä rukoukseen liitetyt symboliset elementit saavat helposti traditiomaisia ja rituaalimaisia piirteitä — ne alkavat ikään kuin "kuulua asiaan", ja ne koetaan oikeiksi, tarpeellisiksi tai jopa välttämättömiksi toiminnoiksi, joita ilman rukouksesta koetaan puuttuvan jotain. 

Symbolisten toimintojen käyttö voi joissain tapauksissa myös etääntyä kristillisestä ajattelusta. Näin voi käydä, jos niiden käyttöön liittyy ajatus, että rituaalisilla tai symbolisilla teoilla tai niihin liittyen jollekin tietylle paikalle menemisellä ja tekojen tekemisellä tiettynä ajankohtana voi itsessään saada aikaan muutoksia henkimaailmassa.

Traditionaaliset lisäelementit voivat myös etäännyttää rukousta uusitestamentillisesta hengen yksinkertaisuudesta ja saada sen näyttämään joltakin erikoiselta, vain asialle vihkiytyneiden osaamalta toiminnalta.

Uusitestamentillinen esirukous hengessä on kuitenkin niin yksinkertaista ja selkeää, että kuka tahansa uskova osaa ja voi sitä harrastaa. 

Rukousasento ei ole olennainen, kun rukoillaan Hengessä

Olennaista rukouksessa hengessä ei ole rukousasento, joskin rukoustilanteen kokonaisuudessa jotkut asennot ja oheistoiminnat voivat viestittää kunnioituksen tai keskittymisen puutteesta.

Useimpiin arkipäivän toimiin, vaikkapa imurointiin, voi liittää rukousta, mutta varsinaiselle keskittyneelle Jumalan ylistämiselle, esirukoukselle ja kunnioittavalle keskustelulle Hänen kanssaan olisi hyvä löytää jokin muu tilanne — pyhitetty, Jumalalle erotettu hetki, silloin kuin se vain on mahdollista.

Hengessä rukoileminen on vapaata kaavamaisesta ja rituaalimaisesta sisällöstä

Edellä mainittujen ulkonaisten lisäelementtien käyttö rukouksessa ei ole kovin laajalle levinnyttä — yleisempää on kaavoittunut rukoussisältö, joka saattaa kahlita rukoilijaa.

"On erittäin tärkeää, että rukoilemme hengessä. Meidän on aina tarkattava sitä, että rukoilemme Hengen avulla ja vältämme kaavoihin juuttumista." 

 

"Ei ole mitään niin hengellistä, etteikö se voisi muuttua kaavamaiseksi, ja tämä koskee erityisesti yksityistä rukousta."

 

"Silloin, kun rukousaiheidemme pohjalla on tietty runko tai malli, meidän on pyrittävä siihen, että rakennamme ja täytämme rukouksemme niiden pohjalta mahdollisimman pitkälle Hengessä." J.C. Ryle

Kun rukousohjelmissa esitetään käytettäviksi erilaisia päivä- tai viikkomalleja, niiden tarkoituksena on antaa rukoilijan avuksi aihepiirejä ja esimerkkejä, joiden pohjalle omaa rukousta voi rakentaa — keskustelunaiheita Jumalan kanssa puhumiseen. 

Rukousohjelmien kohdat eivät ole hengellisiä rituaaleja, jotka on välttämättä käytävä läpi, vaikka ne olisi otettu suoraan Raamatusta.

Jeesuksen antaman Isä meidän -rukousmallinkin ajatuksena lienee se, että säännöllisen rukouselämämme tulee kattaa tässä mallirukouksessa mainitut asiat. 


Ajatuksena ei ole, että jokaisen rukouksemme pitäisi sisältää kaikki nämä kohdat tai nämä nimenomaiset sanat — ja että meitä heti uhkaisi vaara tai kiusaus, jos jonain päivänä jättäisimme lausumatta rukouksen "päästä meitä pahasta".

Kaavamaisuus voi liittyä myös siihen, että ajatellaan hengessä rukoilemisen ja toimimisen tarkoittavan sitä, että näkyvän maailman toimintoja siirretään hengen maailmaan ja niillä operoidaan rukouksessa tietyllä tavalla.

Jotkut ovat rukouksen yhteydessä jopa tehneet ampumiseleitä tähdätäkseen ja tuhotakseen pimeyden henkivaltoja. Toinen esimerkki tällaisesta ajattelusta on"hengelliseen sota-asuun" pukeutuminen: Ollakseen suojassa vihollisen hyökkäyksiltä jotkut joka aamu tiettyjen raamatunjakeiden avulla "pukeutuvat" varuste varusteelta haarniskaan, jota Paavali kuvaa Efesolaiskirjeen 6 luvussa — pitäen näitä varusteita todellisena hengellisenä realiteettina.

Paavalin kuvakieli tuskin tarkoittaa, että tällaisia aseita, kilpiä ja jalkineita olisi tosiasiallisesti myös näkymättömässä maailmassa. Esim. pelastuksen kypärä tarkoittaa allegorisesti pikemminkin sitä, että pelastettuna oleminen tuo mielellemme ja ajatuksillemme samantapaista turvaa kuin kypärä sotilaan päälle.

Vaikka hengellisten totuuksien - vanhurskauden, uskon, alttiuden, pelastuksen jne. päivittäinen tiedostaminen ja lausuminen on sinänsä rakentavaa, tällaisesta hengellisestä kaavasta saattaa tulla henkeä kahlitseva rasite ja sen laiminlyönnistä tarpeeton pelon aiheuttaja.

Sellaiset Paavalin mainitsemat asiat kuin alttius ja elämän vanhurskaus kyllä toteutuvat ja vaikuttavat meissä, kun Kristus saa meissä yhä enemmän muotoa elämässämme ja sen valinnoissa.

Hengessä rukoileminen ei perustu ihmisviisaudelle vaan on "Hengen ja voiman osoittamista"

Hengessä rukoileminen on sisällöltään pelkistettyä ja yksinkertaista myös siinä mielessä, että siinä ei tarvita kaunopuheisuutta tai monimutkaisuutta.

1 Korinttolaiskirjeen 2. luvussa Paavali puhuu jotakin siitä, mitä 'hengellinen' tarkoittaa, ja hänen määritelmänsä auttavat myös 'hengessä rukoilemisen' ymmärtämistä. Hän sanoo pyrkineensä julistuksessaan siihen, että hänen puheensa osoittaisi ihmisviisauden sijasta Henkeä ja voimaa. (1 Kor. 2:2-5).

Hän oli Korintossakin päättänyt keskittyä puhumaan vain ristiinnaulitusta Jeesuksesta, jotta kreikkalaisen filosofian perinteessä eläneet kuulijat ymmärtäisivät, että kaikki viisauden ja tiedon aarteet löytyvät Jeesuksesta (Kol. 2:3) 


Yksinkertaisen sanoman vuoksi jotkut korinttolaiset ajattelivatkin, ettei Paavalin puhe "ollut minkään arvoista". (2 Kor. 10:10)

Paavali sanoo, että silloin kun uskovat keskenäänkin puhuvat "viisauksia", se eroaa tämän maailman älyllisestä pohdinnasta siten, että se on Hengen opettamaa, hengellistä: siinä puhutaan uskonelämän ja Jumalan tuntemisen realiteeteista, jotka ovat Jumalaa henkilökohtaisesti tuntemattomin ihmisten kokemuksen ja ymmärryksen ulkopuolella.

2 Kor. 2:10. Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. ...
12. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; 
13. ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. 
14. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. 
15. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan. 
16. Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli.

Siksi kokeneenkin rukoilijan rukous voi kuulostaa varsin yksinkertaiselta.

Hengessä rukoiltaessa rukoillaan totuudessa

 

 

Rukous hengessä perustuu Jumalan Sanalle, joka on totuus.

Rukous hengessä ja totuudessa kohdistuu Raamatun ilmoittamaan Jumalaan, joka persoonana on totuus

Rukous hengessä perustuu Raamatun totuuksiin Jumalasta, raamatulliselle kuvalle Jumalan persoonasta, luonteesta ja tahdosta. 

Kun rukoilemme hengessä ja totuudessa, meillä on siihen Jumalan hyväksyntä — ja Jumala on ilmoittanut Raamatussa, millainen palvonta on Hänelle otollista.

Jumalaa ei voi palvoa ja palvella ihmisten keksimien turmeltuneiden tapojen ja lihallisten rituaalien avulla.

Jumala on ainoa palvontammme ja rukoustemme kohde.

Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemmesiinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä. 
Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia. 1 Joh. 5:20-21

 

Jos me palvomme ja palvelemme Jumalaa hengessä ja totuudessa, emme voi rukoilla tai palvoa Hänen ohellaan mitään tai ketään muuta, emme Neitsyt Mariaa, pyhimyksiä, emme mitään asiaa.

"Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman." Matt. 4:10

Rukous hengessä ja totuudessa perustuu Jeesuksen persoonalle.

 

Jeesus sanoi: "Minä olen...totuus" Joh. 14:6

...jos todella olette hänestä kuulleet, jos teille on opetettu se totuus, joka Jeesuksessa on... Ef 4:21


Rukous hengessä ja totuudessa tapahtuu Jeesuksen nimessä.

Jeesuksen persoonan ohittava rukous ei ole rukousta hengessä ja totuudessa, vaikka siinä rukoiltaisiin sinänsä oikeita ja Raamatussa olevia asioita.

Rukous hengessä ja totuudessa edellyttää sitä, että rukoilija on uudestisyntynyt, tunnustaa Jeesuksen herrauden ja hänen elämänsä ja rukouksensa nojautuvat täysin Jeesuksen ristintyölle.

Rukous hengessä ja totuudessa on aito, ei näennäinen tai teeskennelty.

Hengessä rukoileminen on ulkokohtaisen ja muodollisen rukouksen vastakohta. Se tulee ihmisen sisimmästä, hänen hengestään ja on täysin aito. 

"Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'. Mark 7:6-7

Rukous hengessä ja totuudessa on nöyrä, tosiasiat tunnustava ja Jumalan armoon turvautuva, kuten Jeesuksen vertaus fariseuksesta ja publikaanista osoittaa. (Luuk. 18:9-14)

Rukous hengessä ja totuudessa perustuu asioiden todelliselle tilalle ja rukoilijan todelliselle asemalle.

Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili. Hebr. 4:12-13

Yksityinen rukouselämämme ja yksinäinen esirukouksemme ja ylistyksemme on useimmissa tapauksissa se lahjomaton mittari, joka näyttää, kuinka paljon todella rakastamme Herraa ja arvostamme Hänen seuraansa ja kuinka paljon ihmisten hätä saa sijaa ajatuksissamme ja sydämessämme.

Jeesuksen ja uuden liiton myötä olemme nyt tekemisissä "itse asioiden olemuksen" kanssa, asioiden todellisen hengellisen sisällön kanssa.

Siksi mitkään sanamuodot, jäljitellyt rukouskaavat tai ulkonaiset vaikutelmat eivät auta, vaan ratkaisevaa on sisältö, rukoilijan asenne ja asema, hänen todellinen hengellinen tilansa. Jumala näkee totuuden salatuimpaan saakka.

Jeesus puhui "niin kuin se, jolla valta on". Hänen auktoriteettinsa oli todellinen ja näkyi ja heijastui kaikesta ilman, että siihen tarvitsi lisätä mitään. Näin on myös Hänen seuraajiensa kohdalla.

"Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen..." Luuk. 4:18

Tällaiseen aitoon, tosiasialliseen, kokonaisvaltaiseen Jumalan palveluun sopivat Paavalin sanat:

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. 

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. 

Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut. Room. 12:1-3

Jumalan palvelemisessa on aidosti mukana koko olemuksemme, koko mielemme ja henkemme juuria myöten.

Rukous hengessä ja totuudessa perustuu uskolle ja luottamukselle ja nousee sellaisen rukoilijan hengestä, joka ymmärtää asemansa Jumalan ja ihmisten edessä.

Rukous hengessä ja totuudessa
— elävä, todellinen yhteys Jumalaan

Hengessä ja totuudessa rukoileva uskova saa kokea joka päivä elävää yhteyttä Jeesukseen, jonka totuutta ja herrautta maailman rappio, luopumus ja vääristyneisyys eivät vähäisessäkään määrin horjuta.

Siinä, missä maailma ympärillämme muuttuu yhä kyynisemmäksi, moniarvoisemmaksi ja sekavammaksi, saamme olla yhteydessä Häneen, joka persoonana on totuus, joka on täydellisen jalo ja vanhurskas ja jossa ei ole mitään pimeyttä.

Saamme kokea Hänessä rauhaa, ja saamme elää hengessä alati selkenevää ja Jumalan tuntemisen kautta kirkastuvaa elämää:

"Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka." Snl. 4:18

Saamme tuntea Hänet, vaikka emme ole Häntä nähneet, ja puhua Hänen kanssaan hengessä.

Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla. 1 Piet.1:8

Henki tekee meidät ja rukouksemme eläviksi.

...joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi. 2 Kor. 3:6

 

> Rukous Hengessä, osa 2

> Etusivulle