Miksi, mitä ja miten rukoilla?
Rukous ja paasto, osa 1
SISÄLTÖ:
OHEISMATERIAALIT:
Innostavia historian esimerkkejä paastosta
Rukoukseen ja paastoon tutustuminen on hyvä aloittaa innostavista esimerkeistä, joita on seurakunnan ja herätysten historiassa. Kaikkia historian suuria herätyksiä on edeltänyt jonkin ryhmän paasto ja rukous.
1700-luvulla oli ensimmäinen useita kansakuntia koskettanut herätys.
Se alkoi rukoilevasta herrnhutilaisten yhteisöstä nykyisen Tshekin alueelta. Yhteistön perustaja kreivi Nicolas von Zinzendorf aloitti 1727 ympärivuorokautisen rukousvartion, joka kesti katkeamatta 100 vuotta! 65 vuoden aikana tämä pieni yhteisö lähetti yli 300 lähettiä.
Zinzendorf paastosi päivän viikossa. (Lue Herrnhutin herätyksestä lisää tästä.)
Herrnhutin herätys vaikutti myös Englannissa ja Amerikassa, jossa seuraukset olivat ennennäkemättömiä.
Samoihin aikoihin Englannissa toimi John Wesley. Hän matkusti julistamassa ympäri maata ja perusti uskovien ryhmiä, joista muodostui Metodistikirkko.
Wesley paastosi kahdesti viikossa ja odotti kaikkien metodistienkin tekevän samoin. Hänen työnsä hedelmänä Englantiin ja Amerikkaan satoja julistajia, n. 130000 uskovaa. Wesleyn vaikutus jatkui pitkälle hänen kuolemansa jälkeen.
Jonathan Edwards oli 1730-luvulta alkaen koillis-Amerikassa Uudessa Englannissa Jumalan välikappale ensimmäisessä suuressa herätyksessä. Pelkästään kahdessa vuodessa (vuosina 1740-42) tuli uskoon 30000 ihmistä. Seurakunnat kaksinkertaistuivat, ja yhteiskunnan yleinen moraali ja kristillisyys vahvistui selvästi.
Edwards oli rukouksen ja paaston mies. Hän oli välillä heikkona paastosta. Hän on sanonut:
"Saarnoissa korostetaan salaista rukousta, mutta aivan liian vähän puhutaan salaisesta paastosta. Paasto on tehtävä, jonka Vapahtajamme on antanut seuraajilleen, aivan kuten rukouskin. Paasto on jotain, mitä kaikkien tunnustavien kristittyjen pitäisi harrastaa, ja harrastaa usein."
Sata vuotta myöhemmin, alkaen 1830, Charles Finney, joka on historian suurimpia evankelistoja, johti uskoon valtavia joukkoja. Pelkästään yhden vuoden aikana uskoontulleita oli 100000!
Ennen sitä Finney ja hänen ryhmänsä rukoilivat ja paastosivat kuusi vuotta. Finney paastosi säännöllisesti joka viikko sekä kolmen päivän paastoja aina kun tunsi Hengen voiman vähenevän.
1859 alkaen Amerikassa oli voimakas rukousherätys. New Yorkin kaupunkilähetystyöntekijä Jeremiah Lanphier aloitti päivärukouskokoukset, jotka alkoivat muutaman miehen kokoontumisista ja laajenivat nopeasti.
Uskovat paastosivat lounastunnin ja rukoilivat työpaikkaa lähinnä olevissa seurakunnissa. Kahdessa vuodessa miljoona ihmistä tuli uskoon!
Legendaarista Walesin herätystä edelsi samoin rukous ja paasto. Evan Roberts ja nuoret uskovat paastosivat ja rukoilivat viisi vuotta.
Herätys alkoi, kun Pyhän Hengen voima laskeutui paastopäivänä 1904. Herätys kesti puolitoista ja n. 150000 ihmistä tuli uskoon. Lisäksi tällä herätyksellä oli valtava, innostava vaikutus ympäri maailmaa.
Walesin herätys vaikutti myös siihen, että nykyajan helluntailiike alkoi v. 1906 Los Angelesista. Kaliforniassa oli pienempiä paikallisia herätyksiä ja yksittäisiä Pyhällä Hengellä täyttymisiä. Uutiset Walesin herätyksestä innoittivat täälläkin uskovia rukoilemaan.
Baptistipastori Joseph Smale (vasemmassa kuvassa) kävi Walesissa katsomassa herätystä.
Takaisin tultuaan hän aloitti pitkät rukouskokoukset. Kaksi muuta taustavaikuttajaa olivat saarnaajat Frank Bartleman (keskimmäisessä kuvassa) sekä William Seymour (oikealla), jotka olivat rukoilleet ja paastonneet tahoillaan vuosia. Seymour tunnettiin harvinaisena rukouksen miehenä.
Bartleman kirjoitti omasta rukouksestaan näin:
Tunsin taakan ylläni ja valitin ja huusin rukouksessa pitkälläni maaten. Öisin sain tuskin unta rukouksen hengen vuoksi. Paastosin paljon, en välittänyt ruuasta, kun ylläni oli rukoustaakka. Erään kerran kävin rukoustaistelua melkein 24 tuntia tauotta. Rukous ja Jumalan murheet kuluttivat minua. Unissanikin valitin rukouksessa.
Rukous ei noina aikoina ollut muodollista, se oli Jumalan Hengen synnyttämää. Se tuli yllemme ja täytti meidät. Me emme saaneet sitä itse aikaan. Meillä oli todellinen sielun taakka.
Huhtikuussa 1906 Smalen seurakunnassa oli kymmenen päivän rukous ja paasto. Sen aikana eräässä kokouksessa seitsemän henkilöä alkoi puhua kielillä. Ilmapiiri oli hyvin voimakas, ja rukouskokous kesti kolme päivää! Väkeä alkoi tulvia rukoushuoneelle. Kokouksia varten vuokrattiin entinen metodistikirkko Azusa-kadulta. Siitä tuli helluntailiikkeen ensimmäinen tukikohta.
Tänään maailmassa on n. 550 miljoonaa helluntailaista.
Walesin herätys vaikutti rukousta aina Koreassa asti rukousta. 1900-luvun herätykseen Koreassa liittyi samaan tapaan paasto ja rukous. 1907 muutamassa kuukaudessa tuli uskoon 30000. Myös toisen maailmansodan aikana valtavan kokoisia rukouskokouksia.
Rukous ja paasto olleet olennainen osa Korean seurakuntien elämää tähän päivään asti. Pastori Yonggi Chon johtamassa Soulin Full Gospel -seurakunnassa on 800000 jäsentä, 25000 kotisolua, ja kuukaudessa on tullut uskoon jopa 12000 ihmistä. Päivittäin 3000-5000 ihmistä on seurakunnan rukouspaikalla rukousvartiossa!
Uganda oli ennen noituuden pesä, ja 1800-luvun lopulta alkaen siellä vastustettiin raivokkaasti lähetystyötä. 1960-luvulta alkaen kommunismi ja hirmuhallitsijat tuhosivat kansaa. Uskovia vainottiin, ja he pakenivat viidakkoon. Kaiken lisäksi kansaa kohtasi valtava AIDS-ongelma. Kuolema uhkasi kolmasosaa väestöstä. 1980-luvun puolivälissä tuhannet kokoontuivat salaa ja päättivät rukoilla päivin öin läpimurtoon asti.
Tuhannet pitivät 40 päivän paastoja. Rukous valtasi kaikki uskovien ryhmät, ja he pitivät ympärivuorokautisia rukouksia. Tuloksena oli se, että maan tilanne muuttui, presidentti ja neljäsosa parlamenttia uskovia, ja myös AIDS alkoi vähetä.
Raamatussa on lukuisia esimerkkejä paastosta. Sitä ovat harrastaneet itse Jeesue, samoin Mooses, Elia, Daniel, Esra, Nehemia, Paavali ja
Antiokian uskovat ym.
Niin Raamattu kuin historia vahvistavat saman asian:
Paasto on erittäin tärkeä hengellisten voittojen saamiselle.
Voimme tehdän tästä johtopäätöksen ja kirjoittaa sen "tulikirjaimin" mieleemme:
"Jos paasto oli tärkeä Jeesukselle ja uskon sankareille, sen täytyy olla tärkeä myös meille."
Mitä paasto on?
Paasto koskettaa ruumista
Paasto kohdistuu ruumiin tarpeisiin. Ei ole olemassa "hengessä paastoamista".
Raamatullinen paasto on kieltäytymistä ruuasta ja mahdollisesti
muiden ruumiin tarpeiden tyydyttämisestä tietyksi ajaksi.
Termiä "paasto" käytetään nykyään usein hyvin laajasti tarkoittamaan eri asioista luopumista.
Jos luopuu esim. Facebookista tai TV:n katsomisesta joksikin aikaa ja käyttää sen ajan rukoukseen, onko se paastoa?
Ei - Raamatun näkökulmasta se on pikemminkin ajankäytön priorisointia ja elämänhallintaa, päiväohjelman asettamista tärkeysjärjestykseen.
Jos jotkut asiat putoavat päiväohjelmasta, että saisimme lisää aikaa esim. rukoukseen, se ei ole vielä paastoa.
Raamatun esimerkeissä paasto kohdistuu merkittävällä tavalla ravintoon ja fyysisiin tarpeisiin.
Joskus kuulee sanottavan:
"Mutta eikö Jesaja 58 sano, ettei paastoon tarvita syömättömyyttä vaan paaston olemus on hyvissä teoissa?"
Tarkastellaan tätä Jesajan tekstiä lähemmin:
"Miksi me paastoamme, kun et sinä sitä näe, kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa?"
Katso, paastopäivänänne te ajatte omia asioitanne ja ahdistatte työhön kaiken työväkenne. Katso, riidaksi ja toraksi te paastoatte, lyödäksenne jumalattomalla nyrkillä. Te ette nyt paastoa niin, että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa.
Tällainenko on se paasto, johon minä mielistyn, se päivä, jona ihminen kurittaa itseänsä? Jos kallistaa päänsä kuin kaisla ja makaa säkissä ja tuhassa, sitäkö sinä sanot paastoksi ja päiväksi, joka on Herralle otollinen? Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet? Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi? Jes. 58:3-7
Mitä nämä Jesajan jakeet tarkoittavat?
Kansan olisi pitänyt pikemminkin ensin paastota pahoista teoistaan kuin ruuasta. Vanhan testamentin ajan paasto- ja juhlapäivien noudattaminen oli Jumalan edessä hyödytöntä, jos se yhdistyi jumalattomaan elämäntapaan – itsekkyyteen, heikkojen sortamiseen jne.
Paasto ei tule kuitatuksi sillä, että tekee jotain hyvää.
Paastoon kuuluvaa kieltäymystä ei voi korvata hyvän tekemisellä. Meidänhän tulee kaiken aikaa joka tapauksessa tehdä vain hyvää, paastosimme tai emme!
Paasto on hengellinen kokemus, vaikka se tapahtuu ruumiissa
Toisen paastoamista ei yleensä näe ulkoa, ei välttämättä edes pitkiä paastoja.
Paljon paastoavat henkilöt eivät välttämättä ole laihoja ja riutuneen näköisiä, eikä heillä välttämättä ole syvälle painuneita palavia silmiä. Eräskin tunnettu paaston opettaja, joka on pitänyt monia pitkiä paastoja, on aivan tavallisen ja leppoisan näköinen ja ei lainkaan alipainoinen.
Laiha ja askeettinen ulkonäkö ei ole hengellisyyden merkki. Jos joku uskovat on vähän tukevampi, se ei tarkoita, että hän on epähengellinen elämästä nautiskelija eikä kiellä itseltään ruokia, eikä hän paastoa. - Ja jos joku taas on laiha ja riutuneen näköinen, se ei tarkoita, että hän on hengellisempi.
Hengellisemmäksi tullaan, kun vapaudumme hengen "liikakiloista", erilaisista hengellisistä rasitteista.
Paasto on ruumiille epämukava - ei välttämättä aina raskas - mutta se kohdistuu silti ennen kaikkea paastoajan hengelliseen puoleen.
Paasto saattaa olla rasittavampi sisäiselle ihmiselle kuin ulkoiselle, kun hengen rasitteet lähtevät rukoustaistelussa!
Vaatiiko Jumala paastoa?
Onko Jumala niin ankara, että Hän vaatii paastoa?
Jumala ei vaadi paastoa, mutta tilanne saattaa edellyttää sitä. Esimerkkinä tästä ovat Jeesuksen sanat opetuslapsille, kun hän selittää, miksi he eivät pystyneet eräässä tapauksessa ajamaan pahaa henkeä ulos:
Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla. Mark. 9:29
Danielin kirjan luvussa 10 kerrotaan hänen paastostaan, joka liittyi hänen nöyrtymiseensä Jumalan edessä.
"Herkullista ruokaa minä en syönyt, ei liha eikä viini tullut minun suuhuni"
Enkeli ilmestyi Danielille ja kertoi taistelustaan pimeyden henkivaltoja vastaan.
Ja enkeli sanoi minulle: "- ensimmäisestä päivästä asti, jona sinä taivutit sydämesi ymmärrykseen ja nöyryyteen Jumalasi edessä, ovat sinun sanasi tulleet kuulluiksi; ja sinun sanojesi tähden minä olen tullut."
Jumala ei vaadi paastoa, mutta sinä tarvitset sitä itse
Paastolla on meihin itseemme vaikutuksia, joita käsitellään edempänä.
Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman.
Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen, -- minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi. 1 Kor. 9: 26-27
Paasto on olennainen osa hengellistä elämää
Jeesus odottaa seuraajiensa paastoavan. Hän ei sano "jos", vaan "kun" he paastoavat.
Ja kun paastoatte, älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan kun sinä paastoat, niin voitele pääsi ja pese kasvosi, etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset, vaan sinun Isäsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. Matt. 6:16
Alkuseurakunnassa paasto oli normaali osa hengellistä elämää. Ainakin 400 vuoden ajan surakuntalaiset paastosivat kahdesti viikossa (keskiviikkona ja perjantaina) lähes ympäri vuoden yksityisesti ja seurakunnassa.
Herätysten johtajat ovat kaikki paastonneet.
Paastoon ei tarvita mitään erityistä tunnetilaa, kuten ei rukoukseen, raamatunlukuun tai seurakunnan kokoontumisiin. Nämä ovat kaikki normaalin hengellisen elämän aineksia.
Paaston hengelliset vaikutukset
Säännöllinen paasto ylläpitää hengellistä valvomista ja valmiustilaa
Meillä on se ongelma, että kuulemme herättäviä saarnoja, mutta unohdamme ne! Meidän on vaikea juurruttaa valvomista ja korkeampaa uskonelämän standardia jokapäiväiseen elämäämme. Säännöllinen paasto auttaa meitä pysymään hengellisesti terävinä.
Joskus havahdumme ongelmien edessä, kun on jo myöhäistä. Kun alamme viime hetkellä virittää rukoustaistelua, huomaamme, ettemme osaa rukoilla eikä meillä ole kokemusta rukoustaistelusta, ei yksilönä eikä seurakuntana.
Vaikka paasto ei vaikuttaisi mitään ulkoisesti hengen maailmoissa, kannattaisi silti paastota, koska se vaikuttaa niin voimakkaasti rukoilijaan itseensä.
Säännöllinen paasto auttaa keskittymään rukoukseen ja rukoilemaan tehokkaammin.
Paasto muistuttaa meitä ylivertaisella siitä, että meillä on rukoustaistelua ja että meillä on asioita, joita pyydämme tosissamme Jumalalta.
Paasto vahvistaa sitoutumista ja antautumista taisteluun tärkeimpien rukousaiheitten puolesta ja auttaa pitämään huomion rukouksessa.
"Rukous tarvitsee paastoa kehittyäkseen täydellisyyteen." (Andrew Murray)
Paasto auttaa avautumaan Pyhän Hengen työlle ja lisää Hengen voimaa.
Jeesus palasi Hengen voimassa erämaasta paastottuaan 40 vuorokautta.
Keskittymällä erityisellä tavalla hengellisiin asioihin ja rukoukseen on helpompi kuulla Hengen ääntä ja olla Hänen käytössään. Paastotessa voimme kokea voimakkaammin Jumalan läsnäoloa
Paasto tuo yleistä itsekuria.
Paavali sanoi: "Minä kuritan ruumistani ja masennan sitä" (1 Kor. 9:27)
Paasto on Jumalan asettama itsensäkieltämisen muoto. Esirukous sinänsä on jo voimakasta itsensäkieltämistä. Kurinalaisuus yhdellä elämänalueella heijastuu usein suotuisasti myös muille alueille.
Kun paastoat, aseta haastavia, mutta realistisia tavoitteita.
Rima itsensä kieltämisessä ei saa olla liian korkealla - ei yksilönä eikä seurakuntana. Siitä tulee epäonnistumisia ja pettymyksiä.
Meidän ei pidä yrittää suoralta kädeltä jäljitellä ihmiskunnan historian suurimpia rukoiijoita ja heidän paastojaan ja rukouskäytäntöjään.
Kun tavalliset seurakuntalaiset rukoilevat ja paastoavat,
Jumala kyllä kutsuu ja nostaa seurakunnan keskeltä
myös uskon sankareita ja herätysjohtajia.
Paaston tarkoitus
Miksi Jumala on säätänyt paaston?
1. Paaston alistaa fyysisen alueen hengelliselle ja antaa etusijan hengellisille asioille
Paastoon voi liittyä paitsi ruuasta kieltäytymistä, myös unesta, virkistyksestä tai muista elämän nautinnoista kieltäytymistä. Tämä ei tarkoita, että normaaliin elämään liittyvät asiat olisivat epäpyhiä tai epähengellisiä.
Kyseessä on luvallisten, jopa hyödyllisten asioiden alistaminen suurempien, hengellisten tavoitteiden alaisuuteen.
Daniel kieltäytyi paaston aikana osin myös ulkoisen hyvinvoinnin ylläpitämisestä: ”-- ei liha eikä viini tullut minun suuhuni enkä voidellut itseäni öljyllä” (Dan 10:3)
Paavali opastaa aviopuolisoita seuraavasti:
Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen.(Alkutekstissä: rukoukseen ja paastoon) 1 Kor. 7:5
Raamatun opetus ei siis edellytä paastolta selibaattia.
"Rukous on se käsi, jolla tartumme näkymättömään. Paasto on käsi, jolla irrotamme sidonnaisuutemme näkyvään." (Andrew Murray)
"Paasto on pidättäytymistä asioista, jotka itsessään on luvallisia, hengellisen kasvun tai tehokkaamman Jumalan palvelemisen saavuttamiseksi." (Phillip Brooks)
2. Paasto auttaa meitä irrottautumaan joksikin aikaa normaalista rutiinista ja keskittymään kaikella hengellisellä voimalla rukoukseen.
Paasto kuuluu olennaisesti syvään rukouselämään. Mikäli mahdollista, paaston yhteydessä olisi hyvä vetäytyä yksinäisyyteen. Kiireinen arkirytmi on joskus syytä panna poikki.
Lue paaston aikana Raamattua, mutta ennen kaikkea keskity rukoukseen.
"Vanha Aatami" on valmis lukemaan Raamattua koko päivän, kunhan ei tarvitse rukoilla.
3. Paasto auttaa saamaan voittoja, joita emme muuten saisi
Raamatusta käy ilmi, että joskus rukouksen vahvistaminen paastolla on välttämätöntä hengellisen tavoitteen ja rukousvastauksen saamiseksi.
”Tätä lajia ei saa lähtemään muuten kuin rukouksella ja paastolla”, Jeesus sanoi, kun opetuslapset eivät pystyneet ajamaan ulos pahaa henkeä.
Paasto auttoi Danielin rukousvastausta pääseminään perille.
Nämä ovat vakavia sanoja, jotka saavat meidät miettimään omaa rukoustamme.
Olemme ehkä rukoilleet rukoilemalla, mutta voittoa ei ole tullut.
Hengen maailmoissa olisi tarvittu vielä suurempaa panostusta - paastoa.
Paasto on ehkä se tekijä, mikä on puuttunut vuosikausia kestäneistä uskollisista rukouksistasi. Lisää rukoukseesi paastoa, niin asioissasi voi tulla läpimurto!
Paaston motiivit
Paastossa on erittäin tärkeää se, mikä on motiivimme.
Syömättömyys ja paastoon kuuluvat kieltäymykset ovat varsin isoja. Miksi teemme tämän ja alistumme vaivaan ja epämukavuuteen?
Väärät motiivit paastoon
1. Paasto ei ole itsetarkoitus – paastoamista paastoamisen vuoksi.
On oltava jokin hyvä syy paastota. Esim. se, että seurakunnassa on paastoa käsittelevä opetusjakso, ei ole riittävä syy paastota. Säännöllisellä, viikottaisella paastollakin on oltava selkeä aihe.
2. Paasto ei ole laihdutuskeino.
Voisi sanoa "Mutta sinä kun paastoat, älä käy vaa'alla."
Painonpudotus on varmasti yleisin väärä motiivi, joka tehokkaasti vie paastolta sen hengellisen suuntautumisen.
3. Paasto ei ole keino ansaita Jumalan siunaus tai rukousvastaus.
Emme koskaan ole arvollisia saamaan apua tai siunausta ansioiden tai suoritusten perusteella. Kaikki perustuu Jumalan armoon. Rukouksen määrä tai laatu ei ole se asia, mihin voimme vedota. Vetoamme ainoastaan Jeesuksen työhön Golgatalla.
4. Paasto ei ole keino, jota voi käyttää tottelemattomuuden vastapainona.
Rukous ja paasto eivät tee tyhjäksi sitä, että meidän on toteltava Jumalaa ja Hänen selvästi ilmaistua tahtoaan. Jos olet Jumalan tahdon ulkopuolella, paastosi ei auta.
Edellä mainittu Jesaja 58 on Vanhan testamentin "suuri paastoluku". Siinä kuvataan oikeaa ja väärää paastoa. Rituaalinomaisessa paastossa ei ollut todellista parannusta tai nöyrtymistä.
Daavidin paasto ei auttanut aviorikoksen seuraamusten estämiseksi, koska Jumala oli määrännyt hänelle rangaistuksen.
Niin Daavid sanoi Naatanille: "Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan". Naatan sanoi Daavidille: "Niin on myös Herra antanut sinun syntisi anteeksi; sinä et kuole. Mutta koska sinä tällä teolla olet saattanut Herran viholliset pilkkaamaan häntä, niin se poika, joka sinulle on syntynyt, on kuoleva." Sitten Naatan meni kotiinsa. Ja Herra löi lasta, jonka Uurian vaimo oli Daavidille synnyttänyt, niin että se sairastui vaikeasti. Silloin Daavid etsi Jumalaa pojan tähden, ja Daavid paastosi; ja aina kun hän tuli kotiinsa, makasi hän yötä paljaalla maalla. 2 Sam. 12:13-16
5. Paasto ei ole automaattinen keino aikaansaada ihmeitä
Paasto ei ole hengellistä taikuutta. Sillä ei itsessään ole voimaa.
Paasto voi vaikuttaa myönteisesti terveyteesi, mutta hengellisessä mielessä se ei ole jonkin salainen voima, joka on kenen tahansa ulottuvilla.
Paaston avulla et voi kerätä "tilillesi" voimaa, jota voit käyttää milloin haluat. Me emme voi käyttää Pyhää Henkeä - Hän käyttää meitä.
6. Uuden paastoennätyksen teko on samoin väärä motiivi.
Pitenevien paastoaikojen täytyy perustua sisäiseen herätteeseen.
Sinä hetkenä, kun ylpistymme paastostamme, sen hyöty häviää.
Sinä hetkenä, kun haluamme esitellä voimaamme, se katoaa.
Paastossa on voimaa vain silloin, kun se lisätään nöyrään rukoukseen ja Jumalan etsimiseen. Jos haluat Jumalan vastaavan paastoosi, pidä se mahdollisimman salassa.
Oikeat motiivit paastoon
1. Ilmaisemme Jumalalle, että tahdomme rukousvastausta tosissamme.
Otamme käyttöön keinon, joka ilmaisee voimakkaasti, että etsimme Jumalan vastausta ja kunniaa vakavissamme.
Sitoudumme rukoukseen, pyydämme koko sydämestä.
Millaisissa tilanteissa Raamatussa on paastottu näin?
Hätätilanne:
Senjälkeen tulivat mooabilaiset ja ammonilaiset, ja heidän kanssaan myös muita paitsi ammonilaisia, sotimaan Joosafatia vastaan. Niin tultiin ilmoittamaan tästä Joosafatille: "Suuri joukko tulee sinua vastaan meren toiselta puolelta, -- Silloin Joosafat peljästyi ja kääntyi kysymään Herralta ja kuulutti paaston koko Juudaan. Niin Juuda kokoontui etsimään apua Herralta; myös kaikista Juudan kaupungeista tultiin etsimään Herraa. -- ”me emme mahda mitään tätä suurta joukkoa vastaan, joka hyökkää meidän kimppuumme, emmekä itse tiedä mitä tehdä, vaan sinuun meidän silmämme katsovat." -- Ja neuvoteltuaan kansan kanssa hän asetti veisaajat veisaamaan Herralle ylistysvirsiä ja kulkemaan aseväen edellä sanoen: "Kiittäkää Herraa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti". Ja juuri kun he alottivat riemuhuudon ja ylistysvirren, antoi Herra väijyjiä tulla ammonilaisten, mooabilaisten ja Seirin vuoristolaisten selkään, jotka olivat hyökänneet Juudan kimppuun; ja heidät voitettiin. 2 Aik. 20:1-22
Jumalan johdatuksen etsiminen seurakunnan työn ja evankeliumin levityksen eri vaiheissa:
Apt. 13:1-3 (Antiokian seurakunta)
Ja Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: Barnabas ja Simeon, jota kutsuttiin Nigeriksi, ja Lukius, kyreneläinen, ja Manaen, neljännysruhtinas Herodeksen kasvinkumppani, ja Saulus. Ja heidän toimittaessaan palvelusta Herralle ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: "Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut". Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä ja laskivat heidät menemään.
2. Ilmaisemme Jumalalle nöyrtymisemme
Paasto on nöyrtymisen ilmaisu. Vilpittömään Jumalan etsimiseen liittyy aina nöyryys. "Jumala, Sinä olet ainoa apumme!"
Kieltäytyminen inhimillisen, fyysisen voiman ylläpidosta ilmaisee alentumistamme ja riippuvuuttamme Jumalan edessä.
Esra nöyryytti itseään paastolla ja rukoili varjelusta:
"Minä kuulutin siellä Ahava-joella paaston, että me nöyrtyisimme Jumalamme edessä ja anoisimme häneltä suotuisaa matkaa." Esra 8:21
3. Ilmaisemme murehtimisemme ja parannuksentekomme
Paasto on murehtimisen ja parannuksen ilmaisu. Osoitamme Jumalalle murheemme ja häpeämme. Murhe Jumalan edessä on niin suuri, että se pakottaa keskeyttämään normaalin elämänrytmin.
Nöyrtyessämme ja murehtiessamme paastossa jaamme pieneltä osalta Jumalan murhetta ihmisten tilan takia.
"Jumalan mieleinen murhe saa aikaan parannuksen." (2 Kor. 7:10)
Daniel oli syvästi murheissaan kansan syntien vuoksi, rukoili katumusrukousta ja paastosi osapaastoa.
Dan. 9:3-6: Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa.
Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin ja sanoin: "Oi Herra, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja noudattavat sinun käskyjäsi.
Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset; me olemme poikenneet pois sinun käskyistäsi ja oikeuksistasi
emmekä ole kuulleet sinun palvelijoitasi, profeettoja, jotka puhuivat sinun nimessäsi kuninkaillemme, ruhtinaillemme ja isillemme ja kaikelle maan kansalle.
Dan 10:3: Niinä päivinä minä, Daniel, murehdin kolmen viikon päivät.
Paavali murehti syvästi tehdessään parannusta, ei syönyt eikä juonut kolmeen päivään. (Apt. 9:9)
4. Käymme paaston avulla hengellistä taistelua.
Raamatun esimerkkien ja Jeesuksen sanojen perusteella pyhitämme paaston avulla ruumiimme hengelliseen taisteluun.
Meidän rukouksemme vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu näkymättömässä maailmassa.
Jeesus paastosi ja voitti kiusaajan erämaassa Jumalan sanalla.
Matt. 4:1-10; Luuk. 4:1-13.
5. Vahvistumme itse ja rakennumme hengessä, valmistumme palvelutehtävään
Paaston avulla voimme vahvistua ja etsiä suuntaa, johdatusta ja armoitusta elämämme ja palvelutyömme kriiseissä ja käännekohdissa.
Jeesus paastosi pitkän paaston ennen julkisen palvelutyönsä alkua. Hän palasi Hengen voimassa erämaasta, valmiina tehtäväänsä (Luuk. 4:14).
Eliaa uhattiin Karmelin vuoren hengellisten voittojen jälkeen, ja hän joutui syvään masennukseen ja palvelutyöntä käännekohtaan. Hän vaelsi 40 päivää paastossa Hoorebin vuorelle, jossa Jumala ilmestyi hänelle jälleen, ja pian hän kohtasi Elisan, josta tuli hänen seuraajansa. (1 Kun. 19:8)
Voimme tehdä tällaisen yhteenvedon:
Paljon rukousta ja paastoa - paljon voimaa.
Vähän rukousta ja paastoa - vähän voimaa.
> Osa 2, "Erityyppiset rukouspaastot"